Etusivu » Ajankohtaiset » Blogi » Äiti tahtoo tyttärensä parasta

Äiti tahtoo tyttärensä parasta

Maria Väkiparta

Muut kirjoitukset »
 
Äidit ympäri maailmaa haluavat turvata tyttölapsensa tulevaisuuden. Päätökset tehdään tyttären parasta ajatellen.

Kaikki vanhemmat haluavat lapsensa parasta, ja useimmat ovat valmiita tekemään kaiken mahdollisen lapsensa tulevaisuuden turvaamiseksi. Monissa yhteisössä eri puolilla maailmaa varmin tapa turvata tyttölapsen tulevaisuus on saattaa hänet naimisiin.

Patriarkaalisissa yhteisöissä tytön naimisiinpääsyn ja ylipäätään perheen kunniallisuuden keskeinen edellytys on tyttären siveys ja ”puhtaus”. Useimmissa yhteisöissä, joissa harjoitetaan tyttöjen sukuelinten silpomista, toimenpiteen uskotaan takaavan tytön siveyden vähentämällä hänen seksuaalista halukkuuttaan ja mahdollisuuttaan esiaviolliseen seksiin.

Koska lasten kasvatus on näissä yhteisöissä usein äidin vastuulla, silpomisperinnettä jatkavat nimenomaan äidit. He tietävät usein omakohtaisesti silpomisesta aiheutuvat ongelmat, joille he tuskin altistaisivat tyttäriään, elleivät he pitäisi vielä suurempana riskinä tyttären jäämistä naimattomaksi, pahimmassa tapauksessa koko yhteisön hylkäämäksi.

Avain perinteen haastamiseen piilee kuitenkin juuri siinä, että silpomispäätös tehdään tyttären parasta ajatellen. Vanhemmat voivat luopua silpomisesta, kun he kuulevat silpomisen terveyshaitoista ja -riskeistä ja kun he voivat vakuuttua siitä, että nuoret miehet vastustavat perinnettä enenevissä määrin ja silpomattomilla tytöillä on siten paremmat avioliittomahdollisuudet. Myös päätös olla silpomatta voidaan silloin tehdä tyttären parasta ajatellen.

Haitallisista perinteistä on ennenkin päästy eroon

Kiinassa sidottiin 1000 vuoden ajan tyttölasten jalkaterät avioliittokelpoisuuden takaamiseksi. Perinteen lopettamiseksi koottiin muun muassa ”kriittinen massa” poikien vanhempia, jotka julkisesti lupautuivat naittamaan poikansa vain ei-sidottujen naisten kanssa. Vastaavasti joukko tyttöjen vanhempia lupasi julkisesti, ettei heidän tytärtensä jalkoja enää sidottaisi.

Tämän päivän Kiinassa avioliitto ei ole enää naisen ainoa toimeentulon tae, mutta avioliitto ja suvun jatkaminen nähdään edelleen ihmisen tärkeimpinä tehtävinä. Yhä useampi koulutettu nainen haluaa kuitenkin keskittyä luomaan uraa ja moni mies karsastaa vahvoja, koulutettuja naisia.

Vanhemmat kuitenkin painostavat erityisesti 30 vuoden ikää lähestyviä tyttäriään naimisiin lähes paniikissa, jotta nämä eivät jäisi häpeällisesti naimattomiksi ja lapsettomiksi ”ylijäämänaisiksi”.

”Laita edes sipaus huulipunaa”

Suomessa naisen ei tarvitse päästä naimisiin turvatakseen toimeentulonsa, ja on ylipäätään yhä hyväksyttävämpää tehdä erilaisia elämänvalintoja.  Jostain syvältä kumpuavat silti perinteiset arvot täällä Suomessakin.

Sinkkunainen saattaa saada lähipiiristä hyvää tarkoittavia vinkkejä puolison etsimiseen, joskus varsin suorasukaisiakin: ”voisit hymyillä vähän enemmän”, ”mitä jos tekisit vähemmän töitä ja kävisit enemmän ulkona”, ”laita edes sipaus huulipunaa”. Joskus naisia jopa syytetään nirsoilusta miesten suhteen, ikään kuin naisen kuuluisi huolia edes joku mies, ja miehen kuuluisi saada edes joku nainen.

Naisella tuntuu edelleen olevan suurempi velvollisuus huolehtia perheen lapsista eivätkä vanhemmatkaan osaa aina iloita tyttärensä mahdollisuudesta elää entistä tasa-arvoisemmassa parisuhteessa ja työelämässä. Eräskin äiti toi vävymiehelleen konjakkipullon, ikään kuin hyvittääkseen tyttärensä ”laiminlyönnin”, kun mies oli huolehtinut perheen lapsista vaimonsa työmatkan ajan. Perhevastuiden epätasa-arvo näkyy myös poliittisena haluttomuutena perhevapaauudistuksiin.

Vanhemmuuteen liittyvät sosiaaliset odotukset yhdessä perinteisten sukupuolinormien ja -ideaalien kanssa heikentävät vanhempien kykyä arvioida lapsen (myös aikuisen lapsen) etua. Ollaan silti armollisia parhaansa yrittäviä ja lapsensa parasta tahtovia vanhempia kohtaan.

kuva: Sarah Waiswa

Asiasanat: , ,

Viimeisimmät ajankohtaiset artikkelit

TILAA SOLIDAARISUUS-LEHTI

X

Solidaarisuus-lehti kertoo ihmisistä, joiden elämään Solidaarisuuden työ tasa-arvon ja toimeentulomahdollisuuksien vahvistamiseksi vaikuttaa Keniassa, Ugandassa, Somalimaassa, Nicaraguassa ja Suomessa. Ilmainen lehti ilmestyy kaksi kertaa vuodessa.

* merkityt kentät ovat pakollisia

TEE OSOITTEENMUUTOS

X

* merkityt kentät ovat pakollisia

Päällikkö Wilfred Ombakin vastuulla on 45 000 ihmisen yhteisö. Suurin hänen huolistaan on tyttöjen turvallisuus.
Lue lisää »
Yhteisön moninaisuuden tunnistaminen on yksi tyttöjen sukuelinten silpomisen vastaisen työn kulmakivistä.
Lue lisää »
 
Kenialainen Julius Ayunga edustaa kotialueellaan modernia maskuliinisuutta. Työssään hän puolustaa naisten oikeuksia, mutta ennen kaikkea Ayunga vastustaa tiukkoja sukupuolirooleja, jotka haittaavat niin naisten kuin miestenkin elämää. ”Vaikka naisia ja miehiä…
Lue lisää »
Ohjaaja Johanna Vuoksenmaa haluaa työnsä avulla näyttää ihmisille näkymättömiksi jääviä todellisuuksia. Puhuessaan naisten välisistä ystävyyksistä ohjaaja herkistyy keskellä kauppakeskusta. Hänen mukaansa maailma paranee esimerkkiä näyttämällä.
Lue lisää »
Tule ottamaan vastuu Solidaarisuuden hallinnon ja varainhankinnan avustavista tehtävistä.
Lue lisää »
Tarvitaan kansainvälisiä yritysvastuusääntöjä, jotka sitovat yrityksiä turvaamaan ihmisoikeudet.
Lue lisää »