Mozonten pajalla tehdään savesta rahaa, mutta jokainen euro on kovan työn takana. Aurora Herrera johtaa seitsemän työntekijän ryhmää. Parhaimmillaan savenvalajat tienaavat parisataa euroa kuukaudessa.
”Viime viikkoina myynti on sujunut huonosti”, valittaa Herrera. Hänen viimeisin kuukausipalkkansa jäi 50 euroon.
Aurora Herrera maalaa saviesineitä suuren Nicaraguan lipun alla. Mozonten intiaaniyhteisön savipaja on koristettu lipuilla Nicaraguan itsenäisyyspäivän kunniaksi. Työnteko jatkuu kuitenkin myös itsenäisyyspäivänä.
”Köyhän ei kannata laiskotella”, Aurora Herrera tokaisee.
Mozonten pajalla on nyt enemmän miehiä kuin naisia. Vielä Auroran lapsuudessa savitöitä pidettiin yksinomaan naisten hommana. Savikuppien tekemisestä kiinnostuneet miehet joutuivat työskentelemään öisin, jotta eivät joutuisi julkisen pilkan kohteiksi.
Mozontessa on erinomaista savea. Tuotteiden suunnittelu sen sijaan ontuu, koska savenvalajat eivät tiedä, mitä mahdolliset asiakkaat tarvitsevat tai haluavat. Tilaukset tulevat välittäjiltä, jotka koettavat polkea esineiden hinnat niin alas kuin mahdollista.
”Savenvalajien kannattaisi ottaa itse selvää markkinoista, sillä yrittäjä ei saa jättää tuotteidensa myyntiä kokonaan jonkun muun vastuulle”, korostaa käsityöläisten kehityshanketta vetävä Ingrid Soza.
Solidaarisuuden hanke on jo järjestänyt markkinointitapahtumia, jotta käsityöläiset saisivat suoria yhteyksiä ostajiin.
”Käsityöläiset ovat kuitenkin aika hitaita käyttämään tarjolla olevia tilaisuuksia hyväksi”, Ingrid Soza sanoo. Monet valmistajat karsastavat uusia tuotteita eivätkä halua muuttaa työtapojaan.
Markkinointi ja matkailu lisäävät myyntiä
Solidaarisuus on tukenut Mozonten käsityöläisiä monin eri tavoin. Solidaarisuus koulutti nuoria savenvalajia jo kaksikymmentä vuotta sitten. Savipajat kasvoivat vaatimattomasta alusta niin, että ne työllistävät jo toistasataa perhettä.
Muutama vuosi sitten toteutetun matkailuhankkeen avulla Mozonten savipaja saatiin Nicaraguan matkailukartalle, mikä lisäsi saviesineiden myyntiä. Nyt on tarkoitus parantaa tuotesuunnittelua ja tehostaa myyntityötä, jotta savenvalajat saisivat työstään enemmän kuin muutamia kymmeniä euroja kuukaudessa.
”Täällä tarvitaan iso ja värikäs tienvarsikyltti, jotta ohikulkijat ymmärtävät pysähtyä savipajalle”, Aurora Herrera ehdottaa.
Mozonten savenvalajat juhlivat Nicaraguan itsenäisyyspäivää kiinnittämättä huomiota siihen, että heidän intiaaniyhteisönsä on paljon vanhempi kuin itsenäinen Nicaragua. Intiaaniyhteisön vanhin jäsen pitää hallussaan Espanjan kuninkaan 1600-luvulla myöntämää maanomistuskirjaa, joka vahvistaa, että Mozonten maat ja mäntymetsät kuuluvat intiaaneille niin kuin ne kuuluivat jo ennen valloittajien saapumista. Savipajojen lisäksi intiaaniyhteisön tärkeitä elinkeinoja ovat vihannesten viljely ja metsätalous.
Työväen Musiikkitapahtuma, Annikin Runofestivaali sekä Maailmantango-festivaali tukevat Solidaarisuuden kehitysyhteistyötä myymällä kahden euron lisähintaisia solidaarisuuslippuja tapahtumiinsa. Festivaalien solidaarisuusartistina toimii Kaj Chydenius.
Mozonten pajalla tehdään savesta rahaa, mutta jokainen euro on kovan työn takana. Aurora Herrera johtaa seitsemän työntekijän ryhmää. Parhaimmillaan savenvalajat tienaavat parisataa euroa kuukaudessa. 
Share