Vuonna 1992 YK:n yleiskokous julisti maaliskuun 22. päivän maailman vesipäiväksi. Nicaragualaista David Zamoraa kuivuus ei enää pelota. Nälkä lähtee sadeveden keruualtaasta ongituilla kaloilla. Altaan ansiosta myös maissit kasvavat suuriksi.

Pohjois-Nicaraguassa on nyt vuoden kuumin ja kuivin aika. Rinteiden kasvillisuus on kärvistynyt ruskeaksi. Aguascalientesin ilma väreilee helteestä ja karuilla laitumilla käyskentelevät laihat lehmätkin hakeutuvat puiden varjoon päästäkseen pakoon auringon armotonta paahdetta.

Useimmilla pientiloilla tuotanto keskeytyy kokonaan kuivimman kauden ajaksi. Maanviljely ei onnistu niillä tiloilla, joilla ei ole kastelua. Ihmisten ja eläinten ruoka on vähissä. Maidontuotanto romahtaa, koska lehmillä ei ole riittävästi rehua. Huonosti ravitut lehmät lypsävät kuivan kauden aikana yleensä alle kaksi litraa maitoa päivässä.

Kalastaja keskellä ankaraa kuivuutta

David Zamora valmistautuu kummalliseen tehtävään. Hänestä on tullut kalastaja keskellä ankarinta kuivuutta. Solidaarisuuden osuuskuntien kehityshankkeen avulla Aguascalientesiin rakennettiin viime vuonna sadeveden keruuallas, jota käytetään maissipellon ja sitä ympäröivien vihannesmaiden kasteluun. Kun allas tuli lokakuun sateista täyteen, siihen istutettiin kaloja. Aguascalientesin asukkaat ovat syöneet ja myyneet kalaa vuoden alusta lähtien.

Nyt altaan vesi on niin vähissä, että se ulottuu tuskin kalastajan polviin saakka. David Zamora kahlaa liejussa ja pyydystää soppakaloja heittoverkolla.

”Niin pientä kalaa ei olekaan, etteikö se kelpaisi soppaan”, David Zamora muistuttaa.

Sitten hän ottaa verkonsyrjän hampaisiinsa levittääkseen verkkoa paremmin heittoa varten. Jokaisella viskaisulla verkkoon tarttuu vähintään neljä tai viisi leveää, vaaksanmittaista tilapiaa.

Sadeveden keruuallas takaa ruokaturvan

David Zamoraa kuivuus ei enää pelota. Muovivatiin kertyvät kalat eivät ole mitään varsinaisia vonkaleita, joilla kalastaja voisi rehvastella tuttavilleen. Nälkä niillä kuitenkin lähtee ja sitä vartenhan niitä on altaassa kasvatettukin.

”Mikäs näin on eläessä. Vihannesmaasta saadaan maniokkia ja sipulia keiton täytteeksi”, David Zamora iloitsee.

Altaan vedellä kastellulla maissipellolla tähkät ovat jo suuria. Pian Aguascalientesin osuuskunta pääsee myymään niitä Somoton markkinoille. Pehmeää, makeaa varhaismaissia käytetään monien perinteisten ruokalajien raaka-aineena. Aguascalientesin maissipellolta saadaan yli kolmekymmentä tuhatta maissintähkää, joiden arvo on yhteensä noin viisi tuhatta euroa. Sadonkorjuun jälkeen maissinvarret ja lehdet silputaan karjan rehuksi.

Aguascalientesin kastelualtaan laskuojan varressa kasvatetaan osuuskunnan lypsylehmille tuorerehua.

”Lehmät ovat pysyneet terveinä eikä maidontuotantoon ole tullut tällä kertaa merkittävää notkahdusta”, David Zamora kehaisee.

Kuivan kylän kalamies on tyytyväinen, kun osuuskuntalaisilla on maissia, maitoa, kalaa ja vihanneksia. Ruokaturva on siis tänä keväänä kunnossa.

Jukka Pakkala
Maakoordinaattori, Nicaragua