25.04.2017

Sateet, tulkaa jo!

Ilmastonmuutoksen pahentama kuivuus tuntuu erityisen ankarasti Somalimaan maaseudulla.

Joka aamu katseet kääntyvät toivorikkaana taivaalle. Josko tänään saataisiin sadetta niin, että vesi kastelisi rutikuivan maan.

Soitin eilen paikallisen kumppanimme Soydavon toiminnanjohtajalle Somalimaan Buraoon. Hän vahvisti sen, mitä olin jo osannut odottaa ja pelätä: Somalimaan itäosan paimentolaisalueilla Buraossa, Erigavossa ja Las Anodissa ei ole vieläkään satanut. Ei tippaakaan, vaikka kevään sadekauden olisi pitänyt jo alkaa.

Itä-Afrikka kärsii sateiden puuttuessa. Kansainvälisen yhteisön tuella vedenjakelu kyliin on saatu käyntiin Somalimaassa. Mutta jakelu ei tavoita kaikkia, sillä kansalaisjärjestöjen ja maan hallituksen voimavarat ovat rajalliset. Ihmisiä kuolee ja kurjuus syvenee kaiken aikaa.

Televisiossa näytetään sairaalaa, jonka muovimatolla päällystetyllä lattialla makaa naisia ja lapsia. Lähikuvassa näkyvän pienen lapsen luut törröttävät ohuen nahan alta. Lapsi on kuolemaisillaan nälkään. Perhe lähti hakemaan apua päivän liian myöhään. Lapsi menehtyy myöhemmin aliravitsemukseen ja saastuneeseen veteen, koleraan. Pelkästään tähän yhteen sairaalaan tuodaan päivittäin yli viisisataa hädässä olevaa lasta.

Vesiselviä sadekauden merkkejä on jo havaittavissa. Tuuli kierrättää hiekkaa ilmassa niin, että se muodostaa kapeita, yli kymmenen metrin korkuisia tornadoja. Ne pyörivät eteenpäin vinhaa vauhtia. Horisontissa voi nähdä kymmeniä tornadoja yhdellä kertaa. Välillä auringon ympärillä on korona, siis selvä signaali siitä, että muutaman päivän päästä sataa.

Jossain päin Itä-Afrikkaa varmasti sataa, koska tuuli tuo tullessaan kostean ja viileän virtauksen. Sateen tuoksu on ilmassa. Se houkuttaa jättiläismäiset maakilpikonnat ulos piiloistaan, he etsivät paria lisääntyäkseen.

Vaikka sateet alkaisivatkin nyt, avuntarve jatkuu vielä kuukausia. Jäljelle jäänyt karja on niin heikossa kunnossa, etteivät ne pysty tuottamaan perheelle maitoa. Paimentolaisten perinteinen lainausmekanismi on särkynyt. Karjan ostajat eivät enää lainaa ruokaa ja rahaa paimentolaisille ja maanviljelijöille karjaa vastaan. Henkiin jääneet eläimet ovat niin sairaita ja heikkoja, ettei niistä ole enää markkinoille myytäväksi.

Paikallinen ruoka on loppunut. Tämmöistä ei olla koskaan aikaisemmin koettu. Ja kaikki johtuu veden puutteesta.

Ankara kuivuus kurittaa Solidaarisuuden toiminta-aluetta Somalimaassa.

Humanitaariselta avulta toivotaan vettä, ruokaa, rokotuksia eli terveys- ja ravitsemusapua. Lääkkeitä vielä elossa oleville eläimille. Apua tarvitaan useampi kuukausi vielä sateiden alettua, koska maa ei tuota mitään syötävää – ei ihmisille eikä eläimille.

Veden tärkeyttä ei kukaan voi kieltää. Somalimaassa on suuri tarve veden keruualtaiden ja patojen rakentamiselle, jotta sateiden tullessa vesi ei valuisi hukkaan.

Joka aamu katseet kääntyvät toivorikkaana taivaalle. Josko tänään saataisiin sadetta niin, että vesi kastelisi rutikuivan maan. Keskipäivällä pieniä kumpupilviä kerääntyy taivaalle, mutta ne eivät jaksa sataa pisaraakaan.

Somalimaassa pidetään kansallisia rukouspäiviä. Koko kansa keskittyy pyytämään sadetta. Huokaan syvään ja ristin omat sormeni muiden mukana.