Etusivu » Ajankohtaiset » Blogi » Silpomisen kieltävä laki ei yksin ehkäise perinnettä

Silpomisen kieltävä laki ei yksin ehkäise perinnettä

Maria Väkiparta

Muut kirjoitukset »
 
Silpomisen kieltävä laki tukee asennemuutostyötä, mutta ei yksin ehkäise perinnettä.

Ylen A-studiossa keskusteltiin 31.7. naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Haastateltavana olleen perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikon mukaan Suomessa tulisi harkita naisten sukuelinten silpomisen kieltämistä erillisellä lailla. Poliittista keskustelua perinteen kriminalisoinnista vaadittiin myös 29.7. Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa.

Naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemistä koskeva ns. Istanbulin sopimus tuli Suomessa voimaan kaksi vuotta sitten. Sopimus edellyttää mm. naisten sukuelinten silpomisen säätämistä rangaistavaksi. Teko on aiemmin kriminalisoitu mm. Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. Suomen tämänhetkinen kanta on, että rikoslaki riittää tämänkaltaisten rikosten käsittelyyn: tyttöjen ja naisten sukupuolielinten silpominen katsotaan törkeäksi pahoinpitelyksi. Rikoslain mukaan ilmoitusvelvollisuus ei kuitenkaan koske rikosta valmistelevan puolisoa, sisaruksia, lapsia, vanhempia tai vastaavia, mikä vaikeuttaa ennaltaehkäisevää työtä.

Solidaarisuus tukee paikallisten kumppanijärjestöjensä kautta silpomisen vastaisen lain ja toimenpideohjelman voimaan saattamista Somalimaassa ja laista tiedottamista Keniassa Kisii-alueella. Solidaarisuuden silpomisen vastaisen työn keskiössä on kuitenkin ruohonjuuritason asennemuutostyö, koska ohjelma-alueillamme yhteisöjen moraaliset ja sosiaaliset normit tukevat perinteen jatkamista. Kyse on kulttuurisesti merkittävästä ja sosiaalisesti syvälle juurtuneesta käytännöstä, joka tehdään tyttöjen avioliittokelpoisuuden ja tulevaisuuden turvaamiseksi. Paikoitellen myös uskonnon ajatellaan edellyttävän silpomista. Lainsäädännön normit eivät yksin riitä perinteen kitkemiseen.

Lailla voi joskus olla arvaamattomia seurauksia

Silpomisen vastainen työ perinteen alkujuurilla Afrikassa keskittyi pitkään terveyshaitoista valistamiseen. 1990-luvulla silpomista alettiin lähestyä ihmisoikeusrikkomuksena, minkä seurauksena silpominen kiellettiin useissa maissa lailla. Vaikutukset olivat paikoitellen odotusten vastaisia: Monessa maassa ja yhteisössä tieto lain voimaan astumisesta on johtanut kaikkien silpomattomien tyttöjen ja naisten, jopa tyttövauvojen massiiviseen silpomisaaltoon. Joissakin yhteisöissä nuoret tytöt itse ovat uhmanneet kieltoa silpomalla toinen toisensa. Kriminalisointi johtaa usein myös ilmiön painumiseen maan alle. Tämän seurauksena hutiloiden tehtyjen silpomisten uhrit ovat saattaneet vuotaa kuiviin, kun heitä ei rangaistuksen pelossa ole uskallettu viedä hoitoon.

Esimerkiksi Keniassa säädettiin vuonna 2001 silpomisen kieltävä laki ja vuonna 2011 myös toimenpiteeseen yllyttäminen kriminalisoitiin. Laeista huolimatta arviolta neljännes kenialaistytöistä silvotaan. Alueellinen vaihtelu on suurta, esim. Solidaarisuuden ohjelma-alueella kisii-yhteisössä arviolta 96 % tytöistä joutuu toimenpiteen uhriksi. Kisii-yhteisössä silpominen on arvostettu siirtymäriitti tytöstä naiseksi. Lain myötä tyttöjä lähetetään silvottavaksi yhä nuorempina ja kauemmas kotikylästä. Luotettavaa tietoa perinteen yleisyydestä on entistä vaikeampi saada, ja ihmiset arastelevat osallistua tilaisuuksiin, joissa puhutaan silpomisesta. Solidaarisuuden kumppanijärjestöt lähestyvätkin aihetta naisiin kohdistuvan väkivallan muiden muotojen ja ihmisoikeuksien kautta.

Tällä hetkellä keskustelussa lainsäädännön roolista vallitsee konsensus siitä, että laki on tarpeellinen osana erilaisten toimenpiteiden joukkoa, joka tähtää tietoisuuden lisäämisen ja asennemuutoksen kautta perinteen hylkäämiseen yhteisöstä käsin. Kun yhteisöjen jäsenet saavat tietoa silpomisen terveys- ja sosiaalisista haitoista, lainsäädännöstä, uskonnollisten johtajien ja muiden mielipidevaikuttajien kannoista, he voivat tehdä päätöksen luopua haitallisesta perinteestä. Kisii-yhteisössäkin on jo virinnyt halu muutokseen, ja perinteestä luopumista ajaville silpomisen kieltävä laki on tärkeä selkänoja.

Lainsäätäjät vastahakoisia säätämään tarvittavia lakeja

Maissa, joissa perinteellä on vahva jalansija, lainsäätäjät eivät aina ole halukkaita säätämään tarvittavia lakeja, etenkin jos paine lain säätämiseen tulee ulkopuolelta. Esimerkiksi Somalimaassa uskonnollisilla johtajilla on merkittävä rooli politiikassa ja arvojohtajina. Osa heistä näkee silpomisen vastaisen kampanjoinnin länsimaisten arvojen edistämisenä. Vaikka suurin osa tuomitsee silpomisen vaarallisemman ns. faraonisen muodon, osa pitää lievempää ns. sunna-silpomismuotoa uskonnollisena velvollisuutena. Solidaarisuuden tuella koulutetaan keskeisiä poliittisia toimijoita silpomisen haitoista ja tuetaan heitä lainvalmistelussa sekä voimistetaan silpomista vastustavien uskonnollisten johtajien ääntä.

Suomessa erillislaki tukisi muuta normistoa

Suomessa suuri enemmistö tuomitsee tyttöjen sukuelinten silpomisen jyrkästi, mikä yhdessä rikoslain kanssa tukee asennemuutostyötä riskiryhmien parissa. Silpomisen kieltävä erillislaki vahvistaisi lainsäädännön normistoa lähettämällä entistä selkeämmän signaalin, ettei käytäntöä hyväksytä.

Lue myös Solidaarisuuden viestintäpäällikkö Siru Auran AntroBlogi-teksti Silpominen kielletty: Ketä laki suojelee?

Asiasanat:

Viimeisimmät ajankohtaiset artikkelit

TILAA SOLIDAARISUUS-LEHTI

X

Solidaarisuus-lehti kertoo ihmisistä, joiden elämään Solidaarisuuden työ tasa-arvon ja toimeentulomahdollisuuksien vahvistamiseksi vaikuttaa Keniassa, Ugandassa, Somalimaassa, Nicaraguassa ja Suomessa. Ilmainen lehti ilmestyy kaksi kertaa vuodessa.

* merkityt kentät ovat pakollisia

TEE OSOITTEENMUUTOS

X

* merkityt kentät ovat pakollisia

Päällikkö Wilfred Ombakin vastuulla on 45 000 ihmisen yhteisö. Suurin hänen huolistaan on tyttöjen turvallisuus.
Lue lisää »
Yhteisön moninaisuuden tunnistaminen on yksi tyttöjen sukuelinten silpomisen vastaisen työn kulmakivistä.
Lue lisää »
 
Kenialainen Julius Ayunga edustaa kotialueellaan modernia maskuliinisuutta. Työssään hän puolustaa naisten oikeuksia, mutta ennen kaikkea Ayunga vastustaa tiukkoja sukupuolirooleja, jotka haittaavat niin naisten kuin miestenkin elämää. ”Vaikka naisia ja miehiä…
Lue lisää »
Ohjaaja Johanna Vuoksenmaa haluaa työnsä avulla näyttää ihmisille näkymättömiksi jääviä todellisuuksia. Puhuessaan naisten välisistä ystävyyksistä ohjaaja herkistyy keskellä kauppakeskusta. Hänen mukaansa maailma paranee esimerkkiä näyttämällä.
Lue lisää »
Tule ottamaan vastuu Solidaarisuuden hallinnon ja varainhankinnan avustavista tehtävistä.
Lue lisää »
Tarvitaan kansainvälisiä yritysvastuusääntöjä, jotka sitovat yrityksiä turvaamaan ihmisoikeudet.
Lue lisää »