Uskontoa ja politiikkaa Somalimaassa

Abdirahim Hussein    

Olemme käyneet yhdessä suomalaisten vaalitarkkailijoiden kanssa tutustumassa Hargeisan kaupunkiin. Turvallisuussyistä emme voi poistua kaupungista. Buraossa, Togdheerin läänin pääkaupungissa, löydettiin poliisin ratsiassa toukokuussa pommi ja pommien rakentamiseen tarvittavia materiaaleja. Ratsiassa kuoli yksi poliisi.

Liikkuessani suomalaisten kollegoideni kanssa kaupungilla, herätämme paljon huomiota. Onneksi ihmiset ovat vain uteliaita, eivät aggressiivisia. Olemme vaalitarkkailutehtäviemme lisäksi käyneet katselemassa nähtävyyksiä ja tekemässä ostoksia. Kaupoista löytyy paljon tavaraa, mutta monet vaatteista, kengistä ja laukuista on piraattituotteita. Kaikissa kaupoissa on samanlainen valikoima, ja kilpailu asiakkaista on kovaa. Näytän samalta kuin muut, mutta välillä minulle tulee kuitenkin sellainen olo, että ihmiset kuitenkin tunnistavat minut ulkopuoliseksi, Suomen somaliksi. Torillakin minulta yritetään ottaa ylihintaa tuotteista.

Kävin viime perjantaina perjantairukouksen vuoksi lähimoskeijassa. Rukouksen jälkeen eräs ihminen piti moskeijassa puheen, jossa hän kehotti ihmisiä muistamaan kuinka tärkeä rauhaa on, ja kuinka levottomat edelliset vaalit olivat. Hän kehotti ihmisiä käyttämään oikeuttaan äänestää, ja pysyttelemään kaukana herjauksista ja huonosta käytöksestä. Tämä oli minulle uutta, politiikan mainitseminen moskeijassa. Itse olen tottunut siihen, että uskonto ja politiikka ovat kaksi eri asiaa. Sain kuitenkin sellaisen vaikutelman, että tämä on Somalimaassa yleinen käytäntö.

Moskeijassa puhunut mies kertoi myös perheestä, jonka molemmat vanhemmat olivat kuolleet. Hän kehotti ihmisiä auttamaan perheen lapsia. Moskeijan ulkopuolella oli paljon kerjäläisiä: lapsia, naisia, kokonaisia perheitä. Olin positiivisesti yllättynyt nähdessäni kuinka moni moskeijasta poistuva antoi heille jotain. Heillä ei itselläänkään ole paljoa, ja silti he antavat omastaan vielä köyhemmille.

Olen huomannut täällä, kuinka rikas olen verrattuna näihin ihmisiin, joille on normaalia elää elämäänsä yhdellä tai kahdella eurolla päivässä. Minä olen rikas: minulla on perheeni joka tukee minua, ja jota jo ikävöin, erityisesti pientä tytärtäni. Minulla on terveydenhoitajat ja lääkärit jotka hoitavat minua, maksuton koulutus, Kela ja sosiaalitoimisto jotka huolehtivat minusta, jos joskus tarvitsen apua. Minulla on lait ja poliisi, jotka suojelevat minua jos minua uhataan. Olen rikas, koska elän demokraattisessa maassa jossa voin vaikuttaa maani asioihin.