Eduskunnassa käytiin eilen ajankohtaiskeskustelu aiheesta luonnonvarojen kestävä ja tehokas käyttö, jolla pohjustettiin YK:n Río +20 kestävän kehityksen huippukokousta. Solidaarisuus osallistui istunnon valmisteluun perjantai-ryhmän kautta ja toi kansanedustajien keskusteluun erityisesti kestävän kehityksen sosiaalista ulottuvuutta. Naiset ovat tämänkin problematiikan ratkaiseva tekijä.

Río + 20 huippukokouksen valmisteluja on arvosteltu siitä, että kestävän kehityksen sosiaalinen ulottuvuus on jäänyt niissä lähes näkymättömäksi. Erityisesti naisten keskeinen asema jää jatkuvasti kestävän kehityksen talous- ja ympäristöulottuvuuksien jalkoihin -presidentti Tarja Halosen johtaman YK:n kestävän kehityksen paneelin kannanotoista huolimatta. Todellista muutosta ei aikaansaada ilman kaikkien ihmisten tasavertaista osallistumista. Ministeri Tuomiojan sanoin, ”naiset ovat voimavara, jota ilman emme tule saavuttamaan kestävää kehitystä”.

Tasa-arvo keskustelutti ajankohtaiskeskustelussa useita kansanedustajia, läpi puoluerajojen. Naisten aseman parantaminen tuli esiin jo alkupuheenvuoroissa, joissa ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Timo Soini totesi valiokunnan korostavan naisten aseman parantamista. Puheenjohtaja Korhosen esittelemänä ympäristövaliokunnan lausunto korosti puolestaan tasa-arvoisen koulutuspolitiikan merkitystä. Kestävän kehityksen problematiikkaan perehtyneiden kansanedustajien kannanotoissa esiin tuotiin erityisesti seksuaali- ja lisääntymisterveyskysymyksiä. Myös tyttöjen oikeus koulutukseen ja naisten oikeus omistaa maata ja tehdä säällistä työtä nousivat esiin edustajien puheenvuoroissa. Vaikka monissa kannanotoissa toinen puolisko maailman väestöstä jäikin talous- ja ympäristökysymysten jalkoihin, istunnon tasa-arvoviesti ei kuitenkaan jäänyt epäselväksi.

Huoli naisten huomioimisesta globaalissa kehityksessä heijastui myös ministeri Hautalan sanoissa. Hautala korosti erityisesti naisten osallistumisen vahvistamista päätöksenteossa. ”Panostetaan tyttöjen ja naisten aseman vahvistamiseen niin paljon kuin vain voidaan”, totesi ministeri loppupuheenvuorossaan. Näin edellyttää myös Suomen kehityspoliittinen toimintaohjelma, jonka ensimmäinen läpileikkaava tavoite on sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen.”Niin kauan kuin naisten aseman parantamisessa on varaa, niin kauan työmme jatkuu” kiteytti ministeri Erkki Tuomioja eduskunnan ajankohtaiskeskustelun päätteeksi.


Naisten ja miesten tasavertainen osallistuminen on kestävän kehityksen ehdoton edellytys. Kuten kestävän kehityksen paneelin raportissa todetaan, naiset edustavat puolta ihmiskunnan yhteisestä älykkyydestä ja kapasiteetista. Tämän resurssin vahvistaminen ja kehittäminen on sekä ihmisoikeuksien toteutumisen että tulevien sukupolvien hyvinvoinnin takaamisen kannalta välttämätöntä.


Milla Mäkinen-Pottiher
Kirjoittaja on Solidaarisuuden tasa-arvo-ohjelman koordinaattori.


Solidaarisuus toimii -blogissa Solidaarisuuden väki kertoo työstään ja kommentoi maailman menoa.

Suomen uusi kehityspoliittinen toimenpideohjelma ponnahti viime viikolla uunista ulos. Tuore, 21-sivuinen, dokumentti on kuukausien sidosryhmäkonsultaation ja ulkoministeriön sisäisen pohdinnan tulos. Laajan kuulemisen pohjalta Suomelle on muodostettu radikaalejakin suuntaviivoja linjaava toimenpideohjelma. Ohjelma tunnustaa sen kiistämättömän totuuden, että maailma ei kehity kestävästi ilman kaikkien ihmisten tasavertaista osallistumista. Kehitykseen tarvitaan sekä miehiä että naisia.

Vastasyntynyt kehityspoliittinen toimenpideohjelma linjaa sukupuolten välisen tasa-arvon edistämisen läpileikkaavaksi tavoitteeksi. Tasa-arvon nostaminen periaatteesta tavoitteeksi velvoittaa sen edistymisen seurantaan ja siitä raportointiin. Ohjelman mukaan Suomi tulee mm. rohkaisemaan kehitysyhteistyön kumppanimaitaan sukupuolittaiseen tilastointiin. Tie kohti tasa-arvoista kehitystä lähtee siitä, että epätasa-arvon solmukohdat tuodaan ensin näkyviksi.

Kehitysmaissa tilastoja vasta kehitellään, Suomessa niitä jo tuotetaan. Viime viikolla Suomessa ilmestyi tasa-arvon kannalta myös toinen merkittävä asiakirja: Tilastokeskuksen Naiset ja miehet Suomessa – julkaisu, jonka kansiin on kerätty tieto Suomen tasa-arvon tilasta. Julkaisun sivuilta paljastuu meidän sukupuolijärjestelmämme. Numeroiden heijastamia totuuksia ei voi paeta. Tilastot myös mahdollistavat Suomen sisäpoliittisten ohjelmien tavoitteiden systemaattisen seurannan.

Monissa kehitysmaissa tasa-arvon suhteen ollaan vielä alkutaipaleella, Suomessa monta askelta on jo otettu. Vaikka YK:n yleismaailmallisen ihmisoikeusjulistuksen mukaan ”kaikki ihmiset syntyvät tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan”, tämän päivän yleismaailmalliset tilastot osoittavat, että maailman väestöstä 50 prosenttia on edelleen syrjityssä asemassa sukupuolensa takia.

Ihmisoikeusjulistus viettää ensi vuonna 65-vuotisjuhliaan. Silloin on jälleen hyvä hetki istua alas tilastojen kanssa ja pysähtyä miettimään, mitä meidän ja maailman naisille kuuluu. Numeroista on hyvä ponnistaa, mutta niiden kestävä muuttaminen vaatii tahtoa, tarmoa ja vahvaa asiantuntijuutta – niin meillä kuin kehitysmaissakin. Myös naisten osallistuminen oman elämänsä parantamiseen tähtäävissä prosesseissa on avain kaikessa tasa-arvoa edistävässä työssä.

Tie kohti tasa-arvoa on vielä pitkä, mutta nyt suuntaa näyttävät tienviitat on Suomen kehityspolitiikan osalta asetettu. Olemme tästä iloisia ja rohkaisemme nyt kaikkia meitä politiikan toiminnallistajia kantamaan oman kortemme kekoon kehityspoliittisen toimintaohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi. Yhdessä voimme varmasti myös saavuttaa niitä lukuja, joita on ilo katsella.

Milla Mäkinen-Pottiher
Solidaarisuuden ohjelmakoordinaattori, sukupuolten välinen tasa-arvo

Linkit:

Kehityspoliittinen toimenpideohjelma

Tilastokeskuksen Naiset ja miehet Suomessa – julkaisu

Solidaarisuus toimii -blogissa Solidaarisuuden väki kertoo työstään ja kommentoi maailman menoa.

Vaikka Suomen valtio aikoo lopettaa yhteistyönsä Nicaraguan kanssa, meidän kansalaisjärjestöjen ei pidä heittää pyyhettä kehään. Järjestöt eivät saa juosta pakoon maan ihmisoikeusrikkomuksia tai nykyistä diktatuurimaista valtiojohtoa.

Äskettäin julki tulleet linjaukset saattavat lietsoa meissä suomalaisissa luovuttamisen ilmapiiriä. Asian uutisoinnista on voinut syntyä kuva, että kaikelta kehitysyhteistyöltä on kadonnut pohja Nicaraguassa.

Näin ei ole, vaan etenkin me kehityspolitiikassa ja köyhyyden vähentämisessä aktiiviset järjestöt voimme jatkaa pitkäjänteistä työtämme nicaragualaisen kansalaisyhteiskunnan vahvistamiseksi. Suomalaiselle solidaarisuudelle on nyt enemmän tarvetta kuin ehkä koskaan aiemmin. Nyt on oikea aika tukea läpinäkyvää ja moniarvoista kehitystä Nicaraguassa siitä huolimatta, että se ärsyttää sandinistien eliittiä.

Solidaarisuus on toiminut Nicaraguassa 30 vuotta. Se kuulostaa äkkiseltään pitkältä ajalta, mutta oikeusvaltion ja demokratian rakentamisen näkökulmasta aika on itse asiassa melko lyhyt – Keski-Amerikassa kehitysyhteistyön haasteet ovat olleet isoja paitsi jatkuvien globaalien murrosten myös luonnonmullistusten ja katastrofien vuoksi. Syitä työn jatkamiseen Nicaraguassa on paljon juuri ihmisoikeusnäkökulmasta, kun takapakkia on otettu monestakin syystä.

Toiminnan alkuaikoina 1980-luvulla Solidaarisuus - kuten monet muutkin eurooppalaiset kansalaisjärjestöt - kanavoi apua Nicaraguaan ensisijaisesti poliittisista syistä ja erityisesti siksi, että maan silloisen kehitysmallin katsottiin edustavan köyhän valtaenemmistön etua.

Viimeiset kaksikymmentä vuotta olemme kuitenkin kanavoineet tukemme nimenomaan kansalaisjärjestöjen ja osuuskuntien kautta Pohjois- ja Keski-Nicaraguan kaikkein köyhimpien yhteisöjen, naisten ja miesten, hyödyksi. Yhteistyö viranomaisten kanssa on rajoittunut tiedonvaihtoon lähinnä kuntatasolla, eikä Nicaraguan valtio ole puuttunut toimintaamme millään tavoin.

Kaikissa suomalaisrahoitteisissa kehityshankkeissa - myös Solidaarisuuden työssä - on valvottu ja valvotaan jatkossakin tarkasti sitä, että ohjelmien hyödynsaajia ei valita puoluepoliittisin perustein. Suomalaisuuteen kuuluva periaate kaikkien ihmisten samanarvoisesta kohtelusta on vakuuttanut kumppanimme.

Suomalaiset toimijat tunnetaan Nicaraguassa myös siitä, että me sanomme suoraan, mitä ajattelemme emmekä pelkää nostaa keskusteluun vaikeitakaan asioita.

Solidaarisuuden ansiosta Pohjois-Nicaraguan maaseutuyhteisöissä on käsitelty muun muassa perheväkivaltaan liittyviä kipeitä kysymyksiä, ja myös miehet ovat aktivoituneet ilmiön vastaiseen työhön. Kun naisten perusoikeuksiin kuuluva lääketieteellinen abortti kiellettiin Nicaraguassa järjestöjen tyrmistykseksi vuonna 2007, olemme yhteistyöllämme paikallisesti vaikuttaneet siten, että kansalaisyhteiskunta jatkaa kapinaansa tätä lakia vastaan.

Solidaarisuus ja sen paikalliset yhteistyökumppanit ovat auttaneet tuhansia maaseudun naisia ja miehiä luomaan itselleen ihmisarvoista työtä ja kestävää toimeentuloa. Solidaarisuuden yksi 2000-luvun menestystarinoista Nicaraguassa liittyy reilun kaupan järjestelmään päässeen kahvi- ja hunajaosuuskunnan satojen pientuottajien vahvistamiseen yrittäjinä Boacon alueella.

On selvää, että vain nicaragualaiset itse voivat ratkaista omat poliittiset valtataistelunsa. Kansalaisjärjestöjä tarvitaan tukemaan demokraattista kehitystä ja rakentamaan kansalaisyhteiskuntaa, alhaalta ylöspäin.

Miia Nuikka, Solidaarisuuden toiminnanjohtaja

Solidaarisuus toimii -blogissa Solidaarisuuden väki kertoo työstään ja kommentoi maailman menoa.