Etusivu » Ajankohtaiset » Osaajat kertovat » ”Todellisuus on harvoin sitä, mitä lapset kaipaavat”

”Todellisuus on harvoin sitä, mitä lapset kaipaavat”

 
Azenath Okemwa muistaa lapsena kokemansa voimattomuuden tunteen. Hän puolustaa lasten asemaa ankarasti ja huomauttaa, että lapset ovat usein väliinputoajia lain ja vanhempiensa kesken.

Azenath Okemwa oli vielä pieni kuunnellessaan kauhuissaan oven takana, kun hänen isänsä pahoinpiteli hänen äitinsä. Hän on nähnyt väkivaltaa omassa perheessään, läheltä.

”En haluaisi, että lapset joutuvat kokemaan tuollaisia asioita.”

Nyt Okemwa on 23-vuotias nainen, jolla on viisi sisarusta ja pippurinen sydän. Hän on kotoisin Keniasta, Kisiin alueelta ja työskentelee tasa-arvojärjestö Cecomella.

On ilmeistä, että lasten aseman parantaminen on hänelle sydämen asia. Työssään hän yrittää nähdä tilanteet lasten silmin.

Esimerkiksi perheväkivallasta puhuttaessa harvoin muistetaan, ettei väkivallan uhrina ole vain yksi ihminen. Myös väkivaltaa nähnyt lapsi kokee turvattomuutta.

”Tietysti se vaikuttaa myös lapsiin. Sellaiset asiat ovat traumaattisia.”

Lisäksi Okemwa sanoo, että väkivallan yleisyys Keniassa johtaa siihen, että lapset jäävät helposti yksin murheensa kanssa. Perheväkivalta on yleistä, kuten myös tyttöjen sukupuolielinten silpominen.

”Kaikki käyvät läpi ihan samoja asioita, joten tuntuu, ettei kellään riitä auttavaa kättä.”

 

Oppilaat eivät pelon takia puhuneet opettajille

Väkivaltaa oppilaat voivat kokea myös kouluissa, ja kynnys uskoutua opettajille voikin olla korkea. Tällöin opettajille ei uskalleta kertoa peloista ja huolista, kuten silpomisesta, vaikka tarkoituksena on, että heille voisi puhua.

Koulutuksia on järjestetty opettajille jo pidemmän aikaa. Okemwa kuitenkin selittää, että tilanne ei ole helppo.

Tuloksekasta silpomisen vastaista työtä on kouluissa jo tehty, mutta aluksi unohdettiin lasten oma todellisuus.

”Meillä on edelleen kuritusta luokissa,” Okemwa sanoo.

Huonosti menneestä kokeesta voi saada opettajalta vaikka korvapuustia.

Kun opettajat sitten nostavat esiin seksuaaliterveyden ja silpomisen, oppilaat saattavat olla vastahakoisia puhumaan asiasta avoimesti.

”Joskus oppilaat pelkäävät opettajaa, koska tämä on sama opettaja, joka löi matematiikan tunnilla.”

 

 

Varsinkin alemmilla luokilla samat opettajat opettavat useitakin eri aineita. Lapsilla saattaa olla kosketusta vain muutamaan aikuiseen – joihin he eivät luota.

”Se oli iso aukko ja iso haaste, kun oppilaat eivät halunneet avautua.”

Cecome aloitti vuonna 2013 kouluissa silpomisen vastaista työtä täydentävän ohjelman, jolla halutaan helpottaa lasten mahdollisuuksia kertoa aikuisille väkivallasta.

Luokassa olevista oppilaista on valittu muutama ja heidät on koulutettu toimimaan vapaaehtoisina, jotka ohjaavat ystävänsä turvallisen aikuisen luo. Oman ikäiselle vapaaehtoiselle uskaltaa helpommin mennä puhumaan myös vaikeista aiheista.

 

Silpomisen vastainen laki ei riitä suojaamaan lapsia

Myös Kenian valtio on ottanut merkittäviä askeleitä silpomisen lopettamiseksi, mutta Okemwa huomauttaa, etteivät ne riitä.

Vuonna 2011 astui voimaan laki, joka kieltää silpomisen. Vaikka nyt on mahdollista ilmiantaa silpomista harjoittavia ihmisiä, lasten asemaa se ei juurikaan auta.

”Kuvittele kuusivuotias tyttö, joka sanoo, että äitinsä aikoo silpoa hänet. Kuinka tällaisen asian voi ilmiantaa?”

Okemwa selittää, että lapsi on vielä täysin riippuvainen vanhemmistaan, jotka maksavat koulumaksun ja antavat ruokaa.

”Äiti sanoisi vain, että ’Asut kattoni alla ja ilmiannat minut? Pakkaa tavarasi ja lähde!’ Minne tämä kuusivuotias voisi mennä? Nämä tytöt pysyvät vaiti, koska heitä pelottaa. He haluavat asua kotona, siinä on syy.”

Laissa tulisikin ottaa huomioon se, että silpomisen uhreiksi joutuu alati nuorempia tyttöjä. Lapset tarvitsisivat perusteellisempaa suojelua. Laki ei yksin riitä.

 

Nuorista kumpuaa halu muutokseen

Sinä aikana, kun Okemwa on työskennellyt Cecomella, hän on ehtinyt tehdä monenmoista. Mieleenpainuvin kokemus on ollut eräs kouluvierailu. Päivän aikana oppilaiden kesken järjestettiin keskustelutilaisuus ja kirjoituskilpailu, joiden aiheena oli silpominen.

Iltapäivällä lapset tekivät esityksiä siitä, millaiseksi he kuvittelivat hyvän kodin.

Hyvään kotiin kuuluu ennen kaikkea huolenpito ja turva – pelolla ja väkivallalla ei siellä ole sijaa.

”Opin, mitä nämä pienet lapset odottavat ympäristöltään. Valitettavasti todellisuus on harvoin sitä, mutta näin kuitenkin, mitä lapset kaipaavat,” Okemwa toteaa.

Lasten suojeleminen väkivallalta ja silpomiselta on vaikea asia. Se edellyttää asennemuutosta etenkin vanhemmilta sukupolvilta. Lapset saattavat kuitenkin myös itse olla niitä, jotka vievät uusia ajatuksia kotiin.

”Koulussa näin, kuinka he ajattelivat. Se tapa, miten he ilmaisivat itseään… Se oli hienointa työssäni. He eivät halua jatkaa silpomisperinnettä.”

 

Azenath Okemwa kuvassa toisena oikealta. Kuvassa myös Cecomen toiminnanjohtaja Stella Achoki (keskellä), sekä Solidaarisuuden varainhankinta päällikkö Samuli Tarvainen (toinen vasemmalta).

 

Lue myös Azenathin ajatuksia naisiin kohdistuvasta väkivallasta.

 

Haastattelu: Samuli Tarvainen
Käännös ja teksti: Tuisku Tuukkanen
Kuvat: Siru Aura ja Sarah Waiswa

Viimeisimmät ajankohtaiset artikkelit

TILAA SOLIDAARISUUS-LEHTI

X

Solidaarisuus-lehti kertoo ihmisistä, joiden elämään Solidaarisuuden työ tasa-arvon ja toimeentulomahdollisuuksien vahvistamiseksi vaikuttaa Keniassa, Ugandassa, Somalimaassa, Nicaraguassa ja Suomessa. Ilmainen lehti ilmestyy kaksi kertaa vuodessa.

* merkityt kentät ovat pakollisia

TEE OSOITTEENMUUTOS

X

* merkityt kentät ovat pakollisia

Päällikkö Wilfred Ombakin vastuulla on 45 000 ihmisen yhteisö. Suurin hänen huolistaan on tyttöjen turvallisuus.
Lue lisää »
Yhteisön moninaisuuden tunnistaminen on yksi tyttöjen sukuelinten silpomisen vastaisen työn kulmakivistä.
Lue lisää »
 
Kenialainen Julius Ayunga edustaa kotialueellaan modernia maskuliinisuutta. Työssään hän puolustaa naisten oikeuksia, mutta ennen kaikkea Ayunga vastustaa tiukkoja sukupuolirooleja, jotka haittaavat niin naisten kuin miestenkin elämää. ”Vaikka naisia ja miehiä…
Lue lisää »
Ohjaaja Johanna Vuoksenmaa haluaa työnsä avulla näyttää ihmisille näkymättömiksi jääviä todellisuuksia. Puhuessaan naisten välisistä ystävyyksistä ohjaaja herkistyy keskellä kauppakeskusta. Hänen mukaansa maailma paranee esimerkkiä näyttämällä.
Lue lisää »
Tule ottamaan vastuu Solidaarisuuden hallinnon ja varainhankinnan avustavista tehtävistä.
Lue lisää »
Tarvitaan kansainvälisiä yritysvastuusääntöjä, jotka sitovat yrityksiä turvaamaan ihmisoikeudet.
Lue lisää »