Etusivu » Ajankohtaiset » Osaajat kertovat » ”Ei koskaan kannata ajatella, että tasa-arvo olisi valmis”

”Ei koskaan kannata ajatella, että tasa-arvo olisi valmis”

 
Ohjaaja Johanna Vuoksenmaa haluaa työnsä avulla näyttää ihmisille näkymättömiksi jääviä todellisuuksia. Puhuessaan naisten välisistä ystävyyksistä ohjaaja herkistyy keskellä kauppakeskusta. Hänen mukaansa maailma paranee esimerkkiä näyttämällä.

Elokuvaohjaaja Johanna Vuoksenmaalla on komeat piirteet ja valloittava olemus. Hän on juuri päättänyt paneelikeskustelun keskellä porilaista kauppakeskusta. Hetki sitten hän istui SuomiAreenan lavalla keskustelemassa Suomen lähiöistä. Hän hyppää sulavasti siitä keskustelusta tähän.

Vuoksenmaa on tunnetuin elokuvistaan Nousukausi ja 21 tapaa pilata avioliitto, mutta hän on ohjannut ja käsikirjoittanut lukuisia muitakin palkittuja sarjoja ja elokuvia. Vapaa-ajallaan hän harrastaa avovesibongailua: Vuoksenmaan instagram-tili on täynnä unenomaisia kuvia ja lempeitä kuvauksia Suomen järvistä.

Lisäksi hän on Solidaarisuuden Muutoksentekijä.

Vuoksenmaa aloittaa purkamalla ajatuksiaan tasa-arvon tilasta. Hän puhuu rauhallisesti, mutta määrätietoisesti.

”Olen optiministinen realisti. Suomessa tasa-arvon tilanne on semi-hyvä. Asioista keskustellaan ja koetetaan olla valppaita. Mutta ei varmaan koskaan kannata ajatella, että tasa-arvo keidenkään välillä olisi valmis,” hän sanoo kohottaen kulmiaan merkitsevästi.

Kehityksestä puhuttaessa oletusarvona on usein muutos parempaan. Tulisi kuitenkin muistaa, että saavutettujakin oikeuksia voidaan ottaa pois. Negatiivinen kehitys on mahdollista, vaikka nyt olisi kaikki hyvin, huomenna ei välttämättä olekaan. Vuoksenmaa yhtyy ajatukseen.

”On tavallaan ihan tervettä olla koko ajan vähän huolissaan,” hän sanoo vakavana, mutta naurahtaa kuitenkin.

Se on sellainen naurahdus, josta paistaa läpi epäusko siihen, että vuonna 2017 on edelleen epäselvää, kenelle kaikille ihmisoikeudet kuuluvat. Pitääkö tästä vieläkin vääntää?

 

”Kenenkään ei pitäisi pelätä itsemääräämisoikeutensa puolesta”

”Jos ei pelkää ajatella tätä ajatusta, niin mehän elämme hirveän yhtenäisessä maailmassa. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, ja kun me kuitenkin hyödynnämme toinen toisiamme, niin olemme myös kaikki vastuussa toisistamme.”

Tilanne Suomessa on nyt vakaa, mutta kaikkialla ei olla yhtä onnekkaita, eivätkä ongelmat nykyään rajoitu vain paikallisiksi. Syyrian sota kosketti meitä täällä pohjolassakin. Vuoksenmaan mukaan sen takia on tärkeää huolehtia ihmisten hyvinvoinnista myös maailman toisella puolen.

”Paras keino tehdä meidän elämämme turvalliseksi täällä, on tehdä elämä turvalliseksi myös muualla. Elämä tehdään turvalliseksi siten, ettei kenenkään tarvitsisi pelätä fyysisen tai henkisen itsemääräämisoikeutensa puolesta.”

Ja sitten Vuoksenmaa puhuukin solidaarisuudesta, itse sanaa käyttämättä.

”Jos ihmisolennot pystyisivät kunnioittamaan toistensa fyysistä tai henkistä koskemattomuutta, niin siitä hyötyisivät kaikki, poliittisista aatteista riippumatta. Aivan varmasti.”

 

”Siitä on hyvä aloittaa, kuinka kohtelee ihmisiä itsensä ympärillä”

Ihmisten välistä kunnioitusta voi oppia, ja sitä voi levittää. Käsikirjoittajana ja ohjaajana Vuoksenmaalla on myös mahdollisuus ottaa kantaa työnsä avulla.

”Pyrin nostamaan esiin asioita, jotka saattavat jäädä näkymättömiksi. Minulla ei ole voimakasta agendaa, mutta uskon, että taiteen avulla voi esittää kysymyksiä. Teemoja voi asetella ja aiheita rinnastaa. Nostaa näkyville asioita, jotka ovat piilossa.”

Johanna Vuoksenmaa haluaa antaa vaihtoehtoisia kuvauksia arkisista tai tylsiltäkin tuntuvista aiheista ravistellakseen yleisönsä oletusarvoja.

”Minulle tärkeintä oli näyttää katsojille, miten tärkeitä naisten väliset ystävyyssuhteet ovat, ja kuinka syvää on ystävää kohtaan tunnettu rakkaus ja solidaarisuus,” hän selittää, viitaten sarjaansa Klikkaa mua.

Vuoksenmaa on selkeästi miettinyt etenkin naiskuvaansa paljon. Tasa-arvo ei ruudulla ainakaan vielä toteudu.

”On paljon miesten tekemää draamaa, jossa naiset taistelevat miesten suosiosta, ja minä halusin tarjota toisenlaisen kuvan. Sellaisen, missä naiset nukkuvat vierekkäin ja juttelevat toistensa kanssa illalla ennen nukahtamista,” Vuoksenmaa kuvailee lempeästi – hänen silmänsä ovat kostuneet. ”Alkaa melkein itkettää, koska tämä on minulle niin tärkeä asia,” hän sanoo vienosti.

Vuoksenmaa vie keskustelun takaisin tasa-arvoon ja ihmisten kunnioitukseen.

”Olen tällainen, siirryn yksityisestä yleiseen. Siitä on hyvä aloittaa, että kuinka kohtelee ihmisiä itsensä ympärillä,” hän sanoo hymyssä suin, vilkuillen ohikulkijoita.

”Pitää vain näyttää esimerkkiä: ’Näin me oikeasti toimimme, älkää uskoko sitä, että ihminen on ihmiselle susi.’”

 

 

Haastattelu, teksti ja kuva: Tuisku Tuukkanen

 

Asiasanat: , ,

Viimeisimmät ajankohtaiset artikkelit

TILAA SOLIDAARISUUS-LEHTI

X

Solidaarisuus-lehti kertoo ihmisistä, joiden elämään Solidaarisuuden työ tasa-arvon ja toimeentulomahdollisuuksien vahvistamiseksi vaikuttaa Keniassa, Ugandassa, Somalimaassa, Nicaraguassa ja Suomessa. Ilmainen lehti ilmestyy kaksi kertaa vuodessa.

* merkityt kentät ovat pakollisia

TEE OSOITTEENMUUTOS

X

* merkityt kentät ovat pakollisia

Tabitha Onsare on erityisopettaja, joka liittyi silpomisen vastaiseen rintamaan puolustaakseen oppilaidensa oikeuksia.
Lue lisää »
Äärimmäisen kuivuudenkin keskellä on mahdollista selvitä, kun uusia ratkaisuja otetaan rohkeasti käyttöön. Kuivuutta hyvin sietävän sisalin viljelyn aloittaminen Somalimaassa on oiva esimerkki toimivasta taistelusta kuivuutta vastaan.
Lue lisää »
 
Kouluille suunnattu Viimeinen pisara -pakohuonepeli pistää oppilaat miettimään veden merkitystä. Parhaimmillaan se motivoi keksimään ratkaisuja kuivuuskysymykseen.
Lue lisää »
”Olin ylpeä itsestäni, sillä isoisäni kehotti minua olemaan kuuntelematta muiden mielipiteitä.”
Lue lisää »
Olen muuttunut ikävuosien karttuessa. Tiedän, etten voi ottaa enää passiivista sivustaseuraajan roolia, kuten ennen. En voi osallistua juhliin tai nauttia perinteestä, joka vahingoittaa pieniä tyttöjä. Toivon kyläni jokaiselle tytölle silpomisesta vapaata joulua.
Lue lisää »
Rachel Kemunto Utuira on kuuden lapsen äiti, joka ei halua enää synnyttää kovien kipujensa takia. Hän taistelee tyttöjen sukuelinten silpomista vastaan vapaaehtoisena terveydenhoitajan työtä tehden kisii-yhteisössä.
Lue lisää »