Etusivu » Ajankohtaiset » Osaajat kertovat » Elämän mukana kulkevat kivut – Rachel auttaa yhteisönsä irti silpomisesta

Elämän mukana kulkevat kivut – Rachel auttaa yhteisönsä irti silpomisesta

 
Rachel Kemunto Utuira on kuuden lapsen äiti, joka ei halua enää synnyttää kovien kipujensa takia. Hän taistelee tyttöjen sukuelinten silpomista vastaan vapaaehtoisena terveydenhoitajan työtä tehden kisii-yhteisössä.

Rachel Kemunto Utuira tietää, mistä puhuu. Hänen sukuelimensä silvottiin, kun hän oli seitsemänvuotias. Yhtenä päivänä hänen äitinsä ja kisii-yhteisön muut vanhemmat naiset veivät hänet sairaalaan ja peittelivät hänet. Rachel ei nähnyt operaatiota, mutta kivun hän tunsi – ja muistaa elävästi yhä.

Hän vuosi paljon verta ja oli lähellä menehtyä väkivaltaisen toimenpiteen myötä.

”Silpomisen jälkeen jalkani olivat turvonneet reisien välistä, joten en pystynyt kävelemään. Mukana olleiden naisten piti kantaa minut kotiin, sillä omin jaloin kävely oli liian tuskaisaa”, Utuira kertoo.

Kaikesta kivusta huolimatta tilanne oli samalla naiseuden merkkipaalun juhlistamista: mukana olleet naiset juhlivat ja tanssivat. Myös pieni Rachel tunsi ylpeyttä tuolloin.

”Koin, että nyt olisin kelvollinen vaimo leikatuille miehille.”

Hänelle myös laulettiin lauluja siitä, miten hän siirtyi lapsuudesta aikuisuuteen.

Sairaanhoitajana työskentelevä Rachel Utuira kertoo, että tänä päivänä tytöt silvotaan yhä nuorempina ja nuorempina. Lapsille kerrotaan heidän olevan toimenpiteen jälkeen aikuisia, jopa valmiita avioliittoon. Utuiran ollessa itse lapsi tytöt silvottiin yleensä 7-10-vuotiaina. Tätä aiemmin tytöt olivat yleensä vanhempia.

 

Rachel oli 7-vuotias, kun hänet silvottiin. Hän muistaa edelleen kivun, ja kuinka ei voinut kävellä reisien turvotessa yhteen. Leikkauksen jälkeen hänestä tuli yhteisön edessä nainen. Kuva: Siru Aura

 

Sitä mukaan, kun silpomisen vastustaminen on yleistynyt ja Keniassa säädettiin silpomisen kieltävä laki, lasten iät ovat laskeneet. Näin yhteisön silpomista harrastavat pyrkivät varmistamaan sen, etteivät lapset itse kykene vastustamaan toimenpidettä, ja asiaa voidaan peitellä helpommin.

Utuiran esikoinen, nyt 15-vuotias tytär, silvottiin anopin toimesta ja päätöksestä. Samoin kävi myös keskimmäiselle, jonka silpomisen toteutuksessa oli mukana myös Utuiran mies. Nuorimman osalta tilanne on eri, sillä Utuira on kertonut myös miehelleen silpomisen elämän mittaisista haitoista.

”Koulutukseni ja sairaanhoitajan työni puolesta olen oppinut ja ymmärtänyt silpomisen haitat, kivut ja seuraukset. Nämä olen myös jakanut mieheni kanssa”, Utuira kertoo.

Tämän seurauksena myös mies vastustaa nuorimman tyttärensä silpomista.

Nuorimman lapsen kohdalla Utuira on ymmärtänyt, että hänen tulee suojella tyttöä anopilta ja katsoa tämän perään aina. Ainakin siihen asti, että tytär oppii puolustamaan itseään tietäen miksi silpominen on väärin.

 

Silpomista salassa – aina ruokatauoista lähtien

Yhteisön asenteita ja uskomuksia on haastava muuttaa, koska nykyään silpominen tapahtuu salassa sen vastustajilta. Silpomisia suoritetaan yhä myös sairaaloissa ja klinikoilla, ja tämän vuoksi ei voi koskaan tietää, ketkä kaikki esimerkiksi sairaanhoitajista ovat siinä mukana.

”Ennen leikkaukset suoritettiin aikaisin aamulla tai yöllä, mutta nyt niitä voi tapahtua milloin vain ja missä vain, vaikka ruokatauolla”, Utuira sanoo.

Samoin ajankohta on siirtynyt: aiemmin silpomiset tehtiin perinteiden mukaan joulukuuhun painottuen, mutta nykyään niitä tehdään ympäri vuoden.

Utuira on toiminut vuoden verran vapaaehtoisena Solidaarisuuden kumppanijärjestö THUMP:ssa. Yhteisölle puhuessaan Utuira kertoo kuulijoille silpomisen seurauksista ja kivuista sekä siitä, miten silpominen vaikuttaa naisten hyvinvointiin. Silpomisen vaikutukset jatkuvat läpi naisen elämän.

 

Terveydenhoitajana Rachel Utuira tietää mitä kaikkea sukuelinten silpominen aiheuttaa naisille. Hän myöskin itse elää kipujen kanssa. Hän kohdallaan kivut estävät seksuaalisuudesta nauttimisen. Hän ei myöskään halua enää kohdata raskauden ja synnytyksen aiheuttamia tuskia. Kuva: Siru Aura

 

Utuiran oma motivaatio vapaaehtoistyöhön kumpuaa halusta tehdä työtä yhteisön ja perheiden hyväksi:

”Olen yhteisön terveydenhoitaja. Terveydenhoitajana voin kertoa ihmisille silpomisen haitoista, mikä on myös itsessään hyvin motivoivaa.”

Utuira tietää silpomisen seuraukset turhankin hyvin. Hänen synnytysten yhteydessä haavat on täytynyt leikata ensin auki ja sitten tikata umpeen. Synnytys on joka kerta ollut erittäin kivulias, minkä takia Utuira on miehensä vastusteluista huolimatta päättänyt olla enää synnyttämästä.

”Mieheni olisi halunnut vielä lapsia”, sanoo Utuira.

Sterilisaation hän kävi lopulta tekemässä mieheltään salassa välttääkseen synnytysten kivut ja tuskat. Utuira ei myöskään pysty nauttimaan seksin harrastamisesta.

 

Tavoitteena tulevien sukupolvien säästäminen silpomiselta

Nämä omakohtaiset tarinat ja niiden jakaminen ovat alku muutokselle, joka tapahtuu ajan kanssa, pikkuhiljaa.

Tulevat sukupolvet ovat osana muutosta: kuultuaan, ymmärrettyään ja hyväksyttyään Utuiran kertoman viestin, yhteisön jäsenet ovat motivoituneita auttamaan ja levittämään sanaa. Moni nainen on vasta koulutuksen myötä oppinut liittämään esimerkiksi synnytyskivut silpomiseen.

Toki epäilijöitäkin on vielä paljon.

Epäily ja asian kieltäminen johtuvat tietämättömyydestä. Utuiran mukaan naiset ovat tiukempia kulttuurin suhteen, ja myös naisten lukutaito on alhaisempi kuin miesten.

”Miehet ovat yleensä kouluttautuneita, minkä vuoksi heidät on helpompi vakuuttaa silpomisen haitoista.”

 

Asennemuutoksen ajaminen on hidasta. Rachel Utuira toivoo, että voi kuitenkin työllään säästää tulevat sukupolvet silpomiselta. Hän haluaa tehdä silpomattomista tytöistä esikuvia. Kuva: Siru Aura

 

Naiset sen sijaan pyrkivät tietämättömyyksissään suojelemaan kulttuuriaan. He haluavat suojella tyttäriään kohtaloilta, jotka elävät kulttuurissa vahvoina: silpomattomien tyttöjen kohtalot ja kohtelu olivat syrjiviä ja surullisia.

Ennen naisille muun muassa kerrottiin, että leikkaamattomat karkotetaan. Samoin kisii-yhteisössä oli tapana naittaa leikkaamattomat tytöt vanhemmille miehille, joilla oli jo entuudestaan muita vaimoja. Tai sitten leikkaamaton nainen saattoi joutua naimisiin jonkun kanssa, joka ei ollut yhteisössä tärkeä.

Sairaanhoitajana, vapaaehtoisena ja äitinä Utuiralla on yksi toive.

Hän toivoo, että alueelle saataisiin jonkinlainen keskus tai koulu, jonne kaikki leikkaamattomat tytöt voisivat mennä ja kokoontua:

”He toimisivat näin yhteisön roolimalleina ja antaisivat kasvot silpomisen vastustamiselle.”

Utuira on myös kiitollinen Solidaarisuuden tekemällä työlle.

”Olen hyvin kiitollinen suomalaisille siitä, että tulitte Kisiin ja koulutitte ihmisiä tärkeästä asiasta, josta ei ennen tiedetty niin kovin paljoa ja josta ei puhuttu yleisesti.”

 

Lahjoittamalla voit auttaa Rachelia silpomisen vastaisessa työssä

 

Teksti: Tiia Kostiainen

Haastattelu ja kuvat: Siru Aura

Asiasanat: , ,

Viimeisimmät ajankohtaiset artikkelit

TILAA SOLIDAARISUUS-LEHTI

X

Solidaarisuus-lehti kertoo ihmisistä, joiden elämään Solidaarisuuden työ tasa-arvon ja toimeentulomahdollisuuksien vahvistamiseksi vaikuttaa Keniassa, Ugandassa, Somalimaassa, Nicaraguassa ja Suomessa. Ilmainen lehti ilmestyy kaksi kertaa vuodessa.

* merkityt kentät ovat pakollisia

TEE OSOITTEENMUUTOS

X

* merkityt kentät ovat pakollisia

Tyttöjen ympärileikkaus tapahtuu usein tytön äidin suostumuksella sosiaalisen paineen siivittämänä. Miesten hiljaisuus puolestaan ylläpitää traditiota yhteisöissä.
Lue lisää »
Seksuaalioikeusverkosto on suomalaisten ihmisoikeuksia, tasa-arvoa ja globaalia oikeudenmukaisuutta ajavien järjestöjen muodostama vaikuttajaverkosto, jota koordinoi Väestöliitto. Verkostossa toimivat Amnestyn Suomen osasto, Hivpoint, Ihmisoikeusliitto, Kehys, Monika-Naiset liitto, Naisjärjestöjen keskusliitto, Nytkis, Plan International Suomi, Seta, Sexpo, Solidaarisuus, Suomen UN Women, Suomen World Vision, Vammaiskumppanuus ja Väestöliitto.
Lue lisää »
 
Yritykset, ammattiliitot ja järjestöt kirittävät Suomea säätämään yritysvastuulain - #ykkösketjuun-kampanja käynnistyy tänään.
Lue lisää »
Naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseen tarvitaan naisia ja miehiä. Miehet pitää nähdä naisten liittolaisina, jotka ymmärtävät myös luopua vallastaan ja antaa tilaa naisille.
Lue lisää »
"Erityisen tärkeää minulle on kaikenlaisen väkivallan vastustaminen. On siis itsestäänselvyys, että olen mukana tyttöjen sukuelinten silpomisen vastaisessa työssä Muutoksentekijänä."
Lue lisää »
"Näyttely tuo lähemmäksi ne yksilöt, jotka ovat nousseet kehittämään sisältä päin omaa kulttuuriaan ja vaatimaan pysyvää muutosta koko yhteisölleen. Nämä yksilöt osoittavat, kuinka hiljaisuuden tabu rikotaan vain ääntä pitämällä", Meeri Koutaniemi kertoo Muutoksentekijät-valokuvanäyttelystään.
Lue lisää »