Etusivu » Ajankohtaiset » Osaajat kertovat » Kukaan ei pysty ajamaan muutosta yksin

Kukaan ei pysty ajamaan muutosta yksin

 
Ystävien ja rakkaiden tuella Beatrice Kwamboka Mose on jaksanut suojella tyttäriään sukuelinten silpomiselta, vaikka on joutunut yhteisönsä hyljeksimäksi.

Beatrice Kwamboka Mose on kisiiläinen nainen. Kuten suurimmalla osalla naisista hänen yhteisössään, on hänen sukuelimensä silvottu hänen ollessaan vasta kahdeksanvuotias lapsi.

Hänen arpensa eivät ole koskaan parantuneet kunnolla. Haava repeää vuotamaan rasituksessa, kuukautiset ovat tuskaiset ja avioelämä on kivuliasta, neljästä läpikäydystä synnytyksestä puhumattakaan. Kuten moni nainen hänen yhteisössään, ei hän tiennyt kipujensa johtuvan silpomisesta.

Beatricen silmät aukenivat kipujen turhuudesta hänen asuessaan Kenian pääkaupungissa Nairobissa, jossa hän asui miehensä ja esikoistyttärensä kanssa.

”Asuimme kaupungissa tiiviisti muiden ihmisten kanssa, joista tuli ystäviä. En voinut piilottaa heiltä kipujani. Heidän kanssa keskusteltuani ymmärsin, että tuskani johtuivat silpomisesta,” Beatrice muistelee.

Muutoksen ajaminen on helpompaa, kun saa tukea muilta. Kuva: Sarah Waiswa

”Kun tyttäreni oli kahden kuukauden ikäinen, päätin, ettei hän tule kokemaan samoja ongelmia, joista minä olen kärsinyt.”

Vuonna 1998 Beatrice yritti palata perheensä kanssa Nairobista Kisiihin. Sukulaiset ja ystävät käänsivät selkänsä Beatricelle, kun tämä ei antanut tytärtään silvottavaksi. Nairobissakin kisiiläiset sulkivat perheen ulkopuolelle, koska Beatrice ei suostunut noudattamaan perinnettä.

”Kiitän Jumalaa, että mieheni on ollut kannustava. Häneltä sain tukea. Sanoimme, että sen kun eristävät meidät, me teemme lapsellemme hyvää.”

Tytär on nyt 27-vuotias. Hänellä on kaksi nuorempaa veljeä ja viisivuotias pikkusisko. Lisäksi Beatricesta on tullut isoäiti neljävuotiaalle tyttärentyttärelle.

”He ovat niin pieniä ja me rakastamme heitä niin paljon. He eivät joudu koskaan kokemaan silpomista. Minun tyttäreni ja lapsenlapseni eivät joudu kohtaamaan sitä.”

Lähes kahden vuosikymmenen ajan Beatrice eli Nairobissa ja Mombasassa. Hänen vanhimmat lapsensa elävät edelleen Mombasassa, mutta Beatrice palasi lopulta miehensä ja nuorimman lapsensa kanssa Kisiihin.

”Kun palasin, juhlimme täällä yhdessä. Yhteisöni jäsenet sanoivat, etteivät he voi vaikuttaa päätökseeni. Heiltä meni lähes kaksikymmentä vuotta tottua ajatukseen, etten silvo lapsiani.”

 

Beatrice on edelläkävijä silpomisen vastustajana. Kuva: Siru Aura

Nyt Beatrice haluaa saada yhteisönsä ymmärtämään, miksei hän silponut tyttäriään.

Hän tietää, että kulttuurin muuttaminen on vaikeaa. Beatrice kertoo nuorille naisille silpomisen haitoista ja toivoo sen muuttavan heidän asenteitaan.

”Osa omaksuu ajatukset, mutta iso osa ei.”

Beatrice ei ole kuitenkaan toivoton viestinsä eteenpäin viemisessä.

Hänen perheensä ei joudu enää vastustamaan silpomista yksin. Hän tekee silpomisen vastaista vapaaehtoistyötä Tujikaze Humanitarian Programissa (THUMP). THUMPin tekemästä silpomisen vastaisesta työstä hän kuuli ystävältään Rachel Moraa Maseselta. Rachel työskentelee alueella rehtorina.

”Kun kuulin, että Kisiissä on aloitettu silpomisen vastainen työ, sanoin heti, että olen mukana! Tarvitsin tätä. Olen ollut pitkään yksin. Kun löysin tukea, juoksin sen luo.”

Nyt Beatrice kokee olonsa voimaantuneeksi. Hän on saanut sanoillensa tukea sekä materiaaleista että muista ihmisistä, ystävistä.

”Toiveeni ja unelmani on, että tyttömme olisivat onnellisia ja kunnioittaisivat heitä, jotka ovat opettaneet heille silpomisen vaikutuksista. Uskon, että tytöistämme tulee onnellisia ja olemme auttaneet heitä paljon. Olisi upeaa, jos voisin kertoa, että olen tehnyt tätä työtä, ja se on toiminut. Voisin kertoa unissanikin, että olen auttanut monia ihmisiä.”

 

Haastattelu: Siru Aura

Käännös ja teksti: Vilma Vuorio

Kuvat: Siru Aura ja Sarah Waiswa

Asiasanat: , ,

Viimeisimmät ajankohtaiset artikkelit

TILAA SOLIDAARISUUS-LEHTI

X

Solidaarisuus-lehti kertoo ihmisistä, joiden elämään Solidaarisuuden työ tasa-arvon ja toimeentulomahdollisuuksien vahvistamiseksi vaikuttaa Keniassa, Ugandassa, Somalimaassa, Nicaraguassa ja Suomessa. Ilmainen lehti ilmestyy kaksi kertaa vuodessa.

* merkityt kentät ovat pakollisia

TEE OSOITTEENMUUTOS

X

* merkityt kentät ovat pakollisia

Tabitha Onsare on erityisopettaja, joka liittyi silpomisen vastaiseen rintamaan puolustaakseen oppilaidensa oikeuksia.
Lue lisää »
Äärimmäisen kuivuudenkin keskellä on mahdollista selvitä, kun uusia ratkaisuja otetaan rohkeasti käyttöön. Kuivuutta hyvin sietävän sisalin viljelyn aloittaminen Somalimaassa on oiva esimerkki toimivasta taistelusta kuivuutta vastaan.
Lue lisää »
 
Kouluille suunnattu Viimeinen pisara -pakohuonepeli pistää oppilaat miettimään veden merkitystä. Parhaimmillaan se motivoi keksimään ratkaisuja kuivuuskysymykseen.
Lue lisää »
”Olin ylpeä itsestäni, sillä isoisäni kehotti minua olemaan kuuntelematta muiden mielipiteitä.”
Lue lisää »
Olen muuttunut ikävuosien karttuessa. Tiedän, etten voi ottaa enää passiivista sivustaseuraajan roolia, kuten ennen. En voi osallistua juhliin tai nauttia perinteestä, joka vahingoittaa pieniä tyttöjä. Toivon kyläni jokaiselle tytölle silpomisesta vapaata joulua.
Lue lisää »
Rachel Kemunto Utuira on kuuden lapsen äiti, joka ei halua enää synnyttää kovien kipujensa takia. Hän taistelee tyttöjen sukuelinten silpomista vastaan vapaaehtoisena terveydenhoitajan työtä tehden kisii-yhteisössä.
Lue lisää »