Etusivu » Ajankohtaiset » Blogi » Kuoleman jälkeen on elämää

Kuoleman jälkeen on elämää

Zuhur Abdi Jama

Muut kirjoitukset »
 
Aviomies kuoli vain päivä isän menehtymisen jälkeen. Zuhur kertoo blogissaan, kuinka oppi elämään surun kanssa auttamalla yhteisönsä naisia. Hän haluaa lopettaa tyttöjen silpomisen.

Synnyin Hargeisaan, Somalimaahan 32 vuotta sitten. Tulin osaksi isoa perhettä, jossa kanssani eli 9 siskoa ja 15 veljeä. Isälläni oli neljä vaimoa ja takana kaksi avioeroa. Asuin äitini kodissa sisarusteni kanssa.

Isäni sairastui vakavasti huhtikuun 23. päivä vuonna 2015. Matkustin heti Buraon kaupunkiin huolehtiakseni isästä, joka lääkäreiden mukaan tulisi toipumaan. Huhtikuun 24. päivä hän oli kuitenkin poissa.

Aviomieheni kiirehti toisesta kylästä luoksemme osallistuakseen isäni hautaamiseen tapojemme mukaan. Hän saapui paikalle puoliltapäivin.

Seuraavana aamuna mieheni kuoli auto-onnettomuudessa.

Hän työskenteli eräässä kylässä ja lähti takaisin aikaisin aamulla, hautajaisten jälkeen. Ollessaan vain minuuttien päässä päämäärästään, hän joutui kohtalokkaaseen onnettomuuteen. Mieheni ei jättänyt jälkeensä testamenttia.

Vajosin elämäni synkimpään, surullisimpaan aikaan.

Mieheni ja isäni olivat aina vastanneet toimeentulostani ja elatuksestani, kuten Somalimaassa usein on. Heidän menetyksensä vavisutti elämäni perustuksia! En pysty kuvaamaan, miten synkässä paikassa olin.

Vuoden 2016 lopussa näin mahdollisuuden nousta seisomaan omille jaloilleni. Solidaarisuus etsi hanketyöntekijää ja näin tilaisuuteni tulleen. Hain paikkaa ja sain lopulta mahdollisuuden näyttää osaamiseni osana Solidaarisuuden henkilökuntaa.

Samaan aikaan töiden kanssa alkoi paraneminen. Kipu ja suru väistyivät, elämässäni alkoi uusi aika.

Haaveenani on ollut auttaa yhteisöni haavoittuvassa asemassa olevia naisia. Somalit harjoittavat naisten ja tyttöjen sukuelinten silpomista, lähes jokainen tyttö silvotaan. Solidaarisuus taas työskentelee naisten oikeuksien puolesta ja väkivaltaa vastaan. Sain mahdollisuuden saavuttaa unelmani.

Kuulin silpomisesta ensimmäistä kertaa ollessani 7-vuotias. Koulukaverini olivat poissa koulusta 5 peräkkäistä päivää. Kysyin heiltä missä he olivat olleet niin monta päivää. Yksi heistä lopulta uskoutui, että kesällä iso osa tytöistä käy läpi ympärileikkauksen.

En niin pienenä ymmärtänyt perinteen haitallisuutta. Uskoin siihen, mitä meille toisteltiin: kyseessä on arvokas perinne, jonka myötä tytöistä tulee arvostettuja ja kunnioitettuja yhteisön jäseniä.

Tulen surulliseksi kun ajattelen, että tänäkin päivänä niin moni tyttö ei saa arvostaa kehoaan sellaisenaan eikä tietää silpomisen lukuisista haitoista. Jotain kertoo se, että kotikylässäni kaikki tytöt on leikattu, mukaan lukien siskoni.

Asiasanat: , ,

Viimeisimmät ajankohtaiset artikkelit

TILAA SOLIDAARISUUS-LEHTI

X

Solidaarisuus-lehti kertoo ihmisistä, joiden elämään Solidaarisuuden työ tasa-arvon ja toimeentulomahdollisuuksien vahvistamiseksi vaikuttaa Keniassa, Ugandassa, Somalimaassa, Nicaraguassa ja Suomessa. Ilmainen lehti ilmestyy kaksi kertaa vuodessa.

* merkityt kentät ovat pakollisia

TEE OSOITTEENMUUTOS

X

* merkityt kentät ovat pakollisia

Kuusivuotias Everlyne haettiin silvottavaksi keskellä yötä. Silpomisen jälkeen Everlyne joutui muuttamaan pois isänsä talosta. Hänestä oli tullut kuusivuotiaana yhteisön silmissä nainen.
Lue lisää »
Kenialaisen opettajan Johnson Mokua Mosen taidekerhossa lapset käsittelevät silpomisperinteen nostattamia tunteita ja levittävät tietoa lasten oikeuksista seinämaalauksilla.
Lue lisää »
 
Tyttöjen sukuelinten silpomiseen liittyvät uskomukset istuvat tiukassa ja ylläpitävät perinnettä. Silpomisen uskotaan olevan tytölle hyväksi.
Lue lisää »
Tyttöjen sukuelinten silpominen on perinteisesti ollut siirtymäriitti tytöstä naiseksi. Solidaarisuuden turvaleireillä Keniassa opetetaan, että naiseksi voi kasvaa ilman silpomista.
Lue lisää »
Rachel Ongiri pakotettiin 12-vuotiaana jonoon muiden kylän tyttöjen kanssa. Heidän sukuelimensä silvottiin veistä ja partakoneen terää käyttäen. Ei ollut mitään mahdollisuutta paeta.
Lue lisää »
Miehen jättäminen ja yksinhuoltajaksi ryhtyminen oli rohkea teko, sillä kisii-kulttuurissa yksin asuva nainen ja viisi silpomatonta tytärtä eivät ole arkipäivää.
Lue lisää »