Etusivu » Ajankohtaiset » Osaajat kertovat » Kenialainen opettaja suojelee erityisoppilaitaan silpomiselta: ”He eivät pysty puolustamaan itseään”

Kenialainen opettaja suojelee erityisoppilaitaan silpomiselta: ”He eivät pysty puolustamaan itseään”

 
Tabitha Onsare on erityisopettaja, joka liittyi silpomisen vastaiseen rintamaan puolustaakseen oppilaidensa oikeuksia.

Kenialainen Tabitha Onsare on 47-vuotias erityisopettaja. Hänen oppilaansa ovat kuuroja, osittain sokeita ja kehitysvammaisia lapsia, eli erityisoppilaita.

”Luokallani on myös muutama orpolapsi sekä lapsia, joilla on HIV. Yksi heistä juuri kuoli. Hautasimme hänet torstaina,” Onsare huokaa, mutta jatkaa reippaasti.

”Että sellaisten lasten parissa työskentelen. Heitä minä opetan. Heitä oli ennen 21, mutta nyt vain 20.”

 

”Lapsille pitää opettaa asioita, joita he voivat ymmärtää”

Onsare alkoi opiskella alaa vuonna 2004.  Kiinnostus heräsi, kun hänen opettajaystävänsä kertoi kehitysvammaisten lasten huonosta asemasta.

”Asia jäi mieleeni. Sain tietää, että omassa yhteisössämmekin on lapsia, joista ei pidetä huolta, joille ei ole opettajaa, eikä kotonakaan ketään. Tunsin, että minun täytyi auttaa heitä.”

Keniassa hyvin harva kehitysvammaisista lapsista pääsee kouluun. Vanhemmat saattavat piilotella lasta leimautumisen pelossa.

Ennen kuin tuore erityisopettaja pääsi kiinni työhönsä, joutui hän suostuttelemaan erityisopetusta tarvitsevien lasten perheitä.

”Yritin saada vanhemmat ymmärtämään, että lasten kuuluu päästä ulos. Kerroin heille, ettei lapsia pidä piilotella, että he ovat ihmisiä siinä missä muutkin – he voivat mennä kouluun kuten muutkin. Sanoin, että hekin voivat oppia, että heidät piti päästää ulos. Ja sitten lapset tulivat kouluun.”

Oman erityisluokan Onsare sai opetettavakseen vuonna 2009. Työ tuntui heti luontevalta, vaikka se vaatiikin paljon itsenäisiä päätöksiä ja opetustapojen soveltamista.

”Kenian opetusjärjestelmässä ei ole opetussuunnitelmaa kehitysvammaisille lapsille. Yritän opettaa heille kaikkea mitä muillekin, mutta säädellen. Lapsille pitää opettaa asioita, joita he voivat ymmärtää.”

 

Tabitha Onsare puolustaa heitä, jotka eivät osaa vielä puolustaa itseään.

 

”Silpominen koskee eniten juuri heitä”

Onsare on työnsä ohella lähtenyt mukaan Solidaarisuuden kumppanijärjestö THUMP:in toimintaan.  Hän osallistui alun perin juuri opettajille suunnattuun koulutukseen, jossa heille kerrottiin tyttöjen sukuelinten silpomisen seurauksista.

”Kun mietin sitä kaikkea, huomasin, että ne lapset, joita tämä eniten koskee, ovat niitä samoja lapsia, jotka ovat luokallani. He eivät pysty puolustamaan itseään. Mielestäni minulla on tärkeä rooli siinä, että autan heitä.”

Nyt Onsare toimii jo itse ryhmänvetäjänä muille opettajille.

”Ihmiset kuvittelevat, että opettajat tietävät kaiken, mutta huomasimme, etteivät opettajat tienneet paljoa silpomisen terveyshaitoista.”

Opettajat ovat tärkeitä kumppaneita silpomisen vastaisessa työssä, ja siksi Solidaarisuuden kumppanijärjestöt panostavat etenkin heidän koulutukseensa.

 

”Ihmiset pitää saada avaamaan silmänsä”

Onsaren puheesta paistaa läpi se, ettei hänen mielestään vielä tehdä tarpeeksi silpomisen lopettamiseksi. Hän korostaa opetusta, koulutusta ja keskustelua.

”Meidän kansamme ei tiedä paljoa. Ihmisille pitää puhua ja heitä pitää opettaa. Heidät pitää saada avaamaan silmänsä, jotta he näkisivät mitä täällä tapahtuu.”

Onsare kertoo, että esimerkiksi hänen kotikyläänsä asti tieto silpomisen haitoista ei ole yltänyt. Hän korostaa, että olisi tärkeä levittää tietoa vielä laajemmalle.

”Teemme töitä viiden eri koulun kanssa. Mutta meillä on 79 koulua!”

Paljon toivottavaa on Onsaren mukaan myös kehitysvammaisten lasten asemassa. Heidän kohtalokseen koituu useamman haitallisen perinteen yhdistelmä ja tiedon puute.

Onsare on silti positiivinen. Hän uskoo kehitykseen. Niin silpominen kuin kehitysvammaisuus ovat ennen olleet Kisiissä kiellettyjä puheenaiheita.

”Nyt se käsitys alkaa kuitenkin purkautua, ja ihmiset puhuvat.”

Ja juuri avoin keskustelu on pohja kestävälle asennemuutokselle. Sitä tarvitsevat kipeästi niin Onsaren luokan oppilaat kuin myös tuhannet vielä silpomattomat kisiiläistytöt.

 

Haastattelun litterointi ja teksti: Tuisku Tuukkanen

Pääkuva: Meeri Koutaniemi

Haastattelu ja kuva: Samuli Tarvainen

 

Asiasanat: , ,

Viimeisimmät ajankohtaiset artikkelit

TILAA SOLIDAARISUUS-LEHTI

X

Solidaarisuus-lehti kertoo ihmisistä, joiden elämään Solidaarisuuden työ tasa-arvon ja toimeentulomahdollisuuksien vahvistamiseksi vaikuttaa Keniassa, Ugandassa, Somalimaassa, Nicaraguassa ja Suomessa. Ilmainen lehti ilmestyy kaksi kertaa vuodessa.

* merkityt kentät ovat pakollisia

TEE OSOITTEENMUUTOS

X

* merkityt kentät ovat pakollisia

Tyttöjen ympärileikkaus tapahtuu usein tytön äidin suostumuksella sosiaalisen paineen siivittämänä. Miesten hiljaisuus puolestaan ylläpitää traditiota yhteisöissä.
Lue lisää »
Seksuaalioikeusverkosto on suomalaisten ihmisoikeuksia, tasa-arvoa ja globaalia oikeudenmukaisuutta ajavien järjestöjen muodostama vaikuttajaverkosto, jota koordinoi Väestöliitto. Verkostossa toimivat Amnestyn Suomen osasto, Hivpoint, Ihmisoikeusliitto, Kehys, Monika-Naiset liitto, Naisjärjestöjen keskusliitto, Nytkis, Plan International Suomi, Seta, Sexpo, Solidaarisuus, Suomen UN Women, Suomen World Vision, Vammaiskumppanuus ja Väestöliitto.
Lue lisää »
 
Yritykset, ammattiliitot ja järjestöt kirittävät Suomea säätämään yritysvastuulain - #ykkösketjuun-kampanja käynnistyy tänään.
Lue lisää »
Naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseen tarvitaan naisia ja miehiä. Miehet pitää nähdä naisten liittolaisina, jotka ymmärtävät myös luopua vallastaan ja antaa tilaa naisille.
Lue lisää »
"Erityisen tärkeää minulle on kaikenlaisen väkivallan vastustaminen. On siis itsestäänselvyys, että olen mukana tyttöjen sukuelinten silpomisen vastaisessa työssä Muutoksentekijänä."
Lue lisää »
"Näyttely tuo lähemmäksi ne yksilöt, jotka ovat nousseet kehittämään sisältä päin omaa kulttuuriaan ja vaatimaan pysyvää muutosta koko yhteisölleen. Nämä yksilöt osoittavat, kuinka hiljaisuuden tabu rikotaan vain ääntä pitämällä", Meeri Koutaniemi kertoo Muutoksentekijät-valokuvanäyttelystään.
Lue lisää »