Etusivu » Ajankohtaiset » Blogi » Silpomisperinne ei katoa, ellei siitä puhuta

Silpomisperinne ei katoa, ellei siitä puhuta

 
Suomessa ympärileikkauksesta puhuminen on yhteisöissä edelleen tabu ja julkisella tasolla arkaa. Tuki yhteisöjen sisältä voisi rohkaista lapsia puhumaan silpomisesta turvallisen aikuisen kanssa.

Kuvittele, että olisit 8-vuotias tyttö ja olet juuri tullut lomalta ulkomailta ja koulussa kaverisi kyselevät millainen lomamatkasi oli. Kerrot kuinka kivaa sinulla oli ja miten kesälomasi vietit lämmössä, nauttien auringosta sekä uusista tuttavuuksista. Mielessäsi pyörii kuitenkin, kuinka lomapäiviisi sekoittui jatkuva kivun tunne ja jokapäiväiset alapäässäsi olevien tikkien tarkastukset. Silti päätät olla kuin mitään ei olisi tapahtunut, sillä koulukavereissasi ei ole ketään, joka kuitenkaan ymmärtäisi. He kuitenkin pitäisivät sinua kummajaisena. Et voi kertoa opettajalle, koska et halua vanhemmillesi hankaluuksia.

Tämä voi olla arkea ympärileikkausta harjoittavista maista tulleiden vanhempien tyttärille, jopa Suomessa, vaikka et vauvasta asti näkemäsi naapurintytön osaisikaan ajatella joutuneen vastaavan rikoksen uhriksi.

Olin itse 16-vuotias, kun kuulin, että minut on ympärileikattu ja kun huomasin, että ystäväni sisarukset oltiin tuotu ympärileikattuina. Silloin aloimme ystävieni kanssa juttelemaan aiheesta ja huomasimme, että meitä oli monia, jotka oli ympärileikattu. Sinänsä olimme onnekkaita, että me olimme olleet niin pieniä, ettemme juurikaan muistaneet itse tapahtumaa. Toisaalta se herätti vain enemmän kysymyksiä, joihin vastausten saaminen oli kuitenkin yllättävän vaikeaa. Aiheesta ei juuri voinut puhua perheen kesken, ei koraaniopettajan, ei opettajan tai muun kouluhenkilökuntaan kuuluvan työntekijän kanssa. Koska meitä ei myöskään oltu valistettu mahdollisuudesta puhua terveydenhuollon ammattilaisen kanssa, emme sitäkään kautta saaneet purettua hämmennystämme. Asian selviäminen juuri lähestyvän aikuisuuden kynnyksellä sai kyseenalaistamaan omaa identiteettiä, kun asiaa perusteltiin uskonnolla ja kulttuurilla. Kuitenkin koimme, että Suomessa lähes koko ikänsä kasvaneena, silpomiskulttuuri oli niin kaukana omasta ympäristöstä, että oli vaikea sopeutua siihen, että tämäkin on osa minua.

Ympärileikkauksesta puhuessa on äärimmäisen tärkeää ymmärtää sen syvin tarkoitus. Se on itsessään tosi ristiriitainen. Monet äidit kokevat suojelevansa tyttäriensä tulevaisuutta ja turvaavan sen niillä keinoin, joihin heidät on kasvatettu. Äidit siis ajattelevat tytön tulevaa aviomiestä, joka heidän olettamustensa mukaan haluaa puhtaan neitsyen. Toisaalta miehet itse jättävät usein koko asian naisten päätettäväksi, tiedostamatta, että he ovat se perimmäinen syy koko perinteelle.

Suomessa keskustelu ympärileikkauksesta on jopa julkisella tasolla arkaa ja yhteisöissä asia on edelleen tabu. Jossain määrin voidaan puhua myös siitä, kuinka jopa viranomaisilta puuttuu kunnon ote tai osaaminen asian esille ottamisessa kohdeyleisön keskuudessa. Tarvitsemme kouluttajia asian tiimoilta yhteisöjen sisältä, jotta se loisi turvallisen keskusteluilmapiirin, jossa itse ympärileikkauksen kohdanneet voivat kyseenalaistaa koko silpomisen.

Puhumattomuus ja perinteiden jatkaminen silmät kiinni siitä huolimatta, että on itse joutunut kokemaan silpomisen, on todiste siitä, että aihetta ei ole yhteisöjen sisällä vielä keskusteltu tai kyseenalaistettu avoimesti ja rehellisesti. Tämä myös tekee äideistä itsestään uhreja. Tuki yhteisöjen sisältä voisi rohkaista  sekä jo silpomisen uhriksi joutuneita lapsia, että niitä, jotka ovat vaarassa joutua kokemaan tämän perinteen, tiedostamaan ja puhumaan esimerkiksi turvallisen aikuisen kanssa koulussa. Kasvatusalan ammattilaiset, jotka ovat paljon lasten arjessa mukana, ovat avainasemassa turvaamassa näitä lapsia joutumasta näin epäinhimillisen rikoksen uhreiksi.

Ujuni Ahmed on somalialainen nuorisotyöntekijä, joka toimii aktiivisesti tasa-arvon eteen sekä yhteiskunnan että yhteisöjen sisällä.

kuvituskuva: Meeri Koutaniemi

Asiasanat:

Viimeisimmät ajankohtaiset artikkelit

TILAA SOLIDAARISUUS-LEHTI

X

Solidaarisuus-lehti kertoo ihmisistä, joiden elämään Solidaarisuuden työ tasa-arvon ja toimeentulomahdollisuuksien vahvistamiseksi vaikuttaa Keniassa, Ugandassa, Somalimaassa, Nicaraguassa ja Suomessa. Ilmainen lehti ilmestyy kaksi kertaa vuodessa.

* merkityt kentät ovat pakollisia

TEE OSOITTEENMUUTOS

X

* merkityt kentät ovat pakollisia

Silpomisperinteen taustalla vaikuttavat monenlaiset syyt, jotka vaihtelevat maasta, alueesta ja kulttuurista toiseen, usein toisiinsa kietoutuneina. Perinteen poistamiseksi ei siksi ole olemassa yhtä patenttiratkaisua.
Lue lisää »
Miten ilmastokriisin kanssa eletään maailman köyhimmillä ja kuivimmilla alueilla? Solidaarisuuden Viimeinen pisara -pulmapeli haastaa oppilaat ratkomaan kuivuuteen ja ruokaturvaan liittyviä kysymyksiä. Pelin kouluvierailu on tilattavissa maksutta pääkaupunkiseudun kouluihin.
Lue lisää »
 
Suomalaiset lahjoittivat yli 83 000 euroa joulun alla tyttöjen sukuelinten silpomisen vastaiseen työhön. Kerätyillä varoilla järjestetään silpomisvaarassa oleville tytöille turvaleirejä ja koulutetaan vanhempia silpomisen haitoista.
Lue lisää »
”On parempiakin tapoja kouluttaa tyttöjä kuin silpominen.” Kun silpomista puolustetaan sillä, että se tuo silvotulle kunniaa ja hyväksyntää yhteisössä, kenialaisrehtori suuttuu.
Lue lisää »
Tämä aika vuodesta ei ole pyhitetty ainoastaan joululle, vaan myös tyttöjen sukuelinten silpomiselle. Tämä on se hetki vuodesta, kun silpomisperinne kukoistaa. Äidit ja isoäidit ovat odottaneet koko vuoden tätä hetkeä, jolloin heidän tyttönsä ympärileikataan. Valmistelut on aloitettu hyvissä ajoin jo marraskuussa.
Lue lisää »
"Rakastan näiden lasten ajatusmaailmaa. He säveltävät ja laulavat omia laulujaan silpomisperinteestä. He ovat innokkaita valjastamaan luovuutensa, jotta viesti silpomisen haitoista leviäisi."
Lue lisää »