”Äiti, arvaa mitä? Minut onkin jo silvottu!” tytär ilmoitti iloissaan päästessään kotiin.

Rachel Kemunto Utuira oli tyrmistynyt. Hänen äänestään paistaa vieläkin läpi katkeruus ja järkytys, kun hän muistelee tytärtensä silpomista.

”Kerronpas mitä kävi. Esikoistyttäreni silvottiin, koska anoppini painosti minut siihen. Olin kieltänyt kokonaan seuraavan tyttären silpomisen, mutta anoppi otti ja vei tytön toiselle paikkakunnalle. Siellä tyttö silvottiin ilman, että minulle edes kerrottiin asiasta.”

Kun Utuira sai tietää toisen tyttären silpomisesta, hän meni suoraan anopin puheille.

”Hän sanoi vain, ettei minulla ole valtaa kyseenalaistaa asiaa.”

Vaikka tytär oli ylpeä päästessään osaksi kulttuuriperinnettä, Utuiralle se tuotti pohjatonta surua.  Tuottaa edelleen.

”Tämä on vaikea asia. Minusta tuntuu vieläkin pahalta, sillä minulla ei ollut sanavaltaa siihen, silvotaanko heitä”, Utuira sanoo hiljaa.

Tytär oli iloinen silpomisestaan, mutta Rachel Kemunto Utuira oli järkyttynyt.

Seitsemänvuotiaana kelvolliseksi vaimoksi

Silpomista pidetään Kisii-kulttuurissa tärkeänä aikuistumisriittinä, askelena lapsuudesta naiseuteen.

Utuira itse silvottiin, kun hän oli vain seitsemänvuotias. Äiti ja yhteisön vanhemmat naiset peittivät tytön kankailla ja veivät tämän sairaalaan, jossa toimenpide tehtiin.

”Se sattui. En nähnyt mitä tapahtuu, koska minut oli peitelty. Tunsin kaiken, mutten nähnyt mitään. Se sattui hyvin paljon.”

Toimenpiteen jälkeen hän ei kyennyt kävelemään kotiin. Naiset kantoivat tyttöä ja lauloivat hänelle.

”He lauloivat, että nyt minä olisin kelvollinen vaimo miehille, enkä pelkästään pojille. Kaikki naiset tanssivat ja juhlivat, mutta minä olin kivuissa.”

Utuira oli yksin keskellä juhlivaa väkijoukkoa, tuskissaan itkien. Tuo sama voimattomuuden tunne nousi esiin, kun hänen tyttärensä silvottiin vasten hänen tahtoaan.

Puoliso oli mukana anopin juonessa

Nyt tytärten silpomisesta on jo muutama vuosi ja Utuiralla on ollut aikaa selvittää itselleen miksi tyttärelle kävi miten kävi.

”Se johtuu tietämättömyydestä. Naiset ovat tiukempia kulttuurin suhteen. Keniassa naisten lukutaito on heikompi kuin miehillä, joten heitä on vaikeampi vakuuttaa silpomisen vaaroista”, hän sanoo apeana.

Vaikka anoppi toimi ehdottomasti väärin, toimi hän tuskin pahantahtoisesti.

”Ennen leikkaamattomat tytöt karkotettiin tai heidät naitettiin vanhemmille miehille, tai niille joilla on jo vaimoja. Hän halusi suojella tyttöjä siltä kohtalolta.”

Kisii-yhteisössä lähes jokainen tyttö joutuu sukuelinten silpomisen uhriksi.

Anopin toimia voi tältä pohjalta yrittää ymmärtää, vaikka tehtyä ei tekemättömäksi saakaan.

Utuiralle itselleen oli päivänselvää, ettei silpomisperinne kannata, mutta anopin suhtautuminen asiaan herätti Utuirassa huolen yhteisön muistakin tytöistä.

”Tapahtuneen ansiosta päätin ryhtyä vapaaehtoiseksi kouluttajaksi. Haluan, että silpominen lopetetaan yhteisössämme.”

Nykyään hän kieltäytyy osallistumasta kylän juhliin, joissa iloitaan silpomisista. Hän muistaa miltä tuntui kärsiä yksin keskellä juhlahumua.

”En halua miellyttää yhteisöä. Minä en halua osallistua silpomisjuhliin,  vaikka yhteisö painostaa. Näin olen päättänyt. Ei ole väliä, onko se poika vai tyttö, en suostu juhlimaan silpomista.”

Utuiran nuorin tytär on päätetty pitää turvassa.

”Kun toiset tyttäret silvottiin, mieheni oli mukana anopin juonessa. Nyt olen kertonut miehelleni silpomisen seurauksista ja hän on samaa mieltä kanssani.”

Puolisot vastustavat anopin painostusta nyt yhdessä.

”Nuorinta tytärtämme ei silvota. Aion suojella häntä niin pitkään, kunnes hän oppii puolustamaan itse itseään.”

Lahjoittamalla voit auttaa Rachelia silpomisen vastaisessa työssä. Klikkaa tästä.

Käännös ja teksti: Tuisku Tuukkanen

Haastattelu ja Rachelin kuva: Siru Aura

Lasten kuvat: Meeri Koutaniemi