Etusivu » Ajankohtaiset » Osaajat kertovat » ”Tyttäreni silvottiin ilman, että minulle edes kerrottiin asiasta”

”Tyttäreni silvottiin ilman, että minulle edes kerrottiin asiasta”

 
Rachel Kemunto Utuira ei olisi halunnut silpoa tyttäriään, mutta anopilla oli muita suunnitelmia. Aihe on Utuiralle edelleen vaikea. Nyt hän taistelee sen puolesta, ettei yksikään tyttö tulisi silvotuksi.

”Äiti, arvaa mitä? Minut onkin jo silvottu!” tytär ilmoitti iloissaan päästessään kotiin.

Rachel Kemunto Utuira oli tyrmistynyt. Hänen äänestään paistaa vieläkin läpi katkeruus ja järkytys, kun hän muistelee tytärtensä silpomista.

”Kerronpas mitä kävi. Esikoistyttäreni silvottiin, koska anoppini painosti minut siihen. Olin kieltänyt kokonaan seuraavan tyttären silpomisen, mutta anoppi otti ja vei tytön toiselle paikkakunnalle. Siellä tyttö silvottiin ilman, että minulle edes kerrottiin asiasta.”

Kun Utuira sai tietää toisen tyttären silpomisesta, hän meni suoraan anopin puheille.

”Hän sanoi vain, ettei minulla ole valtaa kyseenalaistaa asiaa.”

Vaikka tytär oli ylpeä päästessään osaksi kulttuuriperinnettä, Utuiralle se tuotti pohjatonta surua.  Tuottaa edelleen.

”Tämä on vaikea asia. Minusta tuntuu vieläkin pahalta, sillä minulla ei ollut sanavaltaa siihen, silvotaanko heitä”, Utuira sanoo hiljaa.

 

Tytär oli iloinen silpomisestaan, mutta Rachel Kemunto Utuira oli järkyttynyt.

 

Seitsemänvuotiaana kelvolliseksi vaimoksi

Silpomista pidetään Kisii-kulttuurissa tärkeänä aikuistumisriittinä, askelena lapsuudesta naiseuteen.

Utuira itse silvottiin, kun hän oli vain seitsemänvuotias. Äiti ja yhteisön vanhemmat naiset peittivät tytön kankailla ja veivät tämän sairaalaan, jossa toimenpide tehtiin.

”Se sattui. En nähnyt mitä tapahtuu, koska minut oli peitelty. Tunsin kaiken, mutten nähnyt mitään. Se sattui hyvin paljon.”

Toimenpiteen jälkeen hän ei kyennyt kävelemään kotiin. Naiset kantoivat tyttöä ja lauloivat hänelle.

”He lauloivat, että nyt minä olisin kelvollinen vaimo miehille, enkä pelkästään pojille. Kaikki naiset tanssivat ja juhlivat, mutta minä olin kivuissa.”

Utuira oli yksin keskellä juhlivaa väkijoukkoa, tuskissaan itkien. Tuo sama voimattomuuden tunne nousi esiin, kun hänen tyttärensä silvottiin vasten hänen tahtoaan.

 

 

Puoliso oli mukana anopin juonessa

Nyt tytärten silpomisesta on jo muutama vuosi ja Utuiralla on ollut aikaa selvittää itselleen miksi tyttärelle kävi miten kävi.

”Se johtuu tietämättömyydestä. Naiset ovat tiukempia kulttuurin suhteen. Keniassa naisten lukutaito on heikompi kuin miehillä, joten heitä on vaikeampi vakuuttaa silpomisen vaaroista”, hän sanoo apeana.

Vaikka anoppi toimi ehdottomasti väärin, toimi hän tuskin pahantahtoisesti.

”Ennen leikkaamattomat tytöt karkotettiin tai heidät naitettiin vanhemmille miehille, tai niille joilla on jo vaimoja. Hän halusi suojella tyttöjä siltä kohtalolta.”

 

Utuira ei enää halua miellyttää yhteisöä, vaan haluaa suojella yhteisön tyttöjä silpomiselta.

 

Anopin toimia voi tältä pohjalta yrittää ymmärtää, vaikka tehtyä ei tekemättömäksi saakaan.

Utuiralle itselleen oli päivänselvää, ettei silpomisperinne kannata, mutta anopin suhtautuminen asiaan herätti Utuirassa huolen yhteisön muistakin tytöistä.

”Tapahtuneen ansiosta päätin tulla THUMP:iin vapaaehtoiseksi. Haluan, että silpominen lopetettaan yhteisössämme.”

Nykyään hän kieltäytyy osallistumasta kylän juhliin, joissa iloitaan silpomisista. Hän muistaa miltä tuntui kärsiä yksin keskellä juhlahumua.

”En halua miellyttää yhteisöä. Minä en halua osallistua silpomisjuhliin,  vaikka yhteisö painostaa. Näin olen päättänyt. Ei ole väliä, onko se poika vai tyttö, en suostu juhlimaan silpomista.”

Utuiran nuorin tytär on päätetty pitää turvassa.

”Kun toiset tyttäret silvottiin, mieheni oli mukana anopin juonessa. Nyt olen kertonut miehelleni silpomisen seurauksista ja hän on samaa mieltä kanssani.”

Puolisot vastustavat anopin painostusta nyt yhdessä.

”Nuorinta tytärtämme ei silvota. Aion suojella häntä niin pitkään, kunnes hän oppii puolustamaan itse itseään.”

 

Lahjoittamalla voit auttaa Rachelia silpomisen vastaisessa työssä. Klikkaa tästä.

 

 

Käännös ja teksti: Tuisku Tuukkanen

Haastattelu ja kuvat: Siru Aura

 

Asiasanat: , ,

Viimeisimmät ajankohtaiset artikkelit

TILAA SOLIDAARISUUS-LEHTI

X

Solidaarisuus-lehti kertoo ihmisistä, joiden elämään Solidaarisuuden työ tasa-arvon ja toimeentulomahdollisuuksien vahvistamiseksi vaikuttaa Keniassa, Ugandassa, Somalimaassa, Nicaraguassa ja Suomessa. Ilmainen lehti ilmestyy kaksi kertaa vuodessa.

* merkityt kentät ovat pakollisia

TEE OSOITTEENMUUTOS

X

* merkityt kentät ovat pakollisia

Vuoden 2017 aikana silpomisen vastainen työ juurtui yhä syvemmälle Keniassa. Silpomisen haitoista kertovien koulutusten lisäksi tehostimme tyttöjen turvaleirejä. Leirit tarjoavat turvaa sukuelinten silpomisen huippukausina, koulujen loma-aikaan.
Lue lisää »
Solidaarisuuden uusi vuosikertomus paljastaa, miten sitoutuneella ja tehokkaalla toimintatavalla on mahdollista tukea ihmisiä valtavissakin kriiseissä ja auttaa yhteisöjä puhumaan vaietuista ongelmista.
Lue lisää »
 
”Tämänkaltaiset näyttelyt saavat meidät arvostamaan ja kunnioittamaan rohkeita ihmisoikeuksien puolustajia”, toteaa galleristi Kirsi Järvinen. Muutoksentekijät-näyttely Galleriapuoti Aistinjyvässä 5.7. asti.
Lue lisää »
Solidaarisuus vetoaa yhdessä suomalaisten järjestöjen kanssa ulkoministeri Timo Soiniin, jotta Suomi ottaisi aktiivisesti kantaa Nicaraguan väkivaltaisuuksien lopettamiseksi ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseksi.
Lue lisää »
Solidaarisuuden asiantuntijat keskustelivat Maailma kylässä -festivaalilla ihmisten kanssa muun muassa tyttöjen sukuelinten silpomisesta ja ilmastonmuutoksesta.
Lue lisää »
Nicaraguan kuohunta haittaa Solidaarisuuden ja kumppanien tekemää käsityöelinkeinojen kehitystyötä. Työ kuivan alueen pientilallisten ilmastokestävyyden parantamiseksi etenee sunnitelmien mukaan.
Lue lisää »