Lukuaika 4 min.
Kenialainen sairaanhoitaja on seurannut läheltä, kuinka perinteinen ympärileikkausseremonia on muuttunut terveydenhuollon ammattilaisten piilossa harjoittamaksi bisnekseksi.
Kenialainen sairaanhoitaja Pauline Moraa Momenay on taistellut tyttöjen sukuelinten silpomista vastaan lähes 30 vuotta.
Momenay on ammattinsa puolesta seurannut, kuinka perinteinen silpominen on muuttunut sairaanhoitajien ja terveydenhuollon ammattilaisten piilossa harjoittamaksi bisnekseksi.
”Sanotaan, että sairaanhoitajat ja lääketieteen asiantuntijat tekevät sen modernisti. He käyttävät esimerkiksi särkylääkkeitä, antibiootteja ja paikallispuudutusta. Heille maksetaan siitä noin tuhat sillinkiä”, Momenay kertoo.
Tyttöjen sukuelinten silpomisesta tuli laitonta Keniassa vuonna 2011, jonka jälkeen perinteiset silpomistapahtumat ja -juhlat ovat hiipuneet. Silpominen vaikuttaa kuitenkin yhä monen tytön ja naisen elämään.
Terveydenhuollon ammattilaiset ovat jatkaneet perinnettä, josta ennen vastasivat perinteiset silpojat tai isoäidit. He silpovat tyttöjä salaa sairaaloissa ja yksityisillä klinikoilla, joissa leikkaukset tehdään nopeasti eikä niistä jää jälkeä asiakirjoihin.
”Uskotaan, että silpomattomat tytöt eivät ole puhtaita ja he haisevat.”
Momenay työskentelee valtiolla sairaanhoitajana ja kampanjoi kisii-yhteisössään silpomattomuuden puolesta. Hän kuvailee nykyistä silpomista järjestäytyneeksi.
Ennen tytöt vietiin suurissa ryhmissä leikattaviksi. Nyt yksittäiset perheet hoitavat asian hiljaisuudessa. Lisäksi tytöt silvotaan entistä nuorempina.
”Ihmiset tietävät silpomisen olevan laitonta, joten tyttöjä piilotellaan. Jotkut eivät halua, että heidän lastensa tiedetään olevan silvottuja. Leikkauksia tehdään jopa 6-vuotiaille tytöille, kun minun lapsuudessani se tehtiin 12–16-vuotiaille.”
Miksi sitten silpomista yhä tapahtuu, vaikka se on laitonta ja eri tahot ovat kertoneet sen haitoista?
Momenayn mukaan vastaus löytyy kulttuurisista ja perinteisistä uskomuksista sekä tiedon puutteesta.
”Jotkut uskovat, että silpomattomat tytöt eivät ole puhtaita ja he haisevat. Luullaan, että heillä on korkeat seksuaaliset halut eivätkä he voi opiskella, koska pitävät miehistä.”
Silpominen on koskettanut myös Momenayn henkilökohtaista elämää. Hänet silvottiin 9-vuotiaana, mutta tyttärensä hän on saanut säästettyä siltä.
Momenayn yhteisö ei ollut tähän tyytyväinen. Hänen tyttäriään syrjittiin arjen kohtaamisissa.
Pauline Momenaylla on omakohtaisia kokemuksia silpomisesta. Oman tyttärensä hän säästi silpomiselta, vaikka muu yhteisö ei hyväksynytkään hänen päätöstään. Kuva: Siru Aura
”Kannustin ja rohkaisin heitä. Sanoin, että ei kannata kuunnella muita. He arvostavat nyt ratkaisuani hyvin paljon”, Momenay sanoo ja kertoo olevansa nykyisin myös isoäiti.
”Silvotut tytöt itkevät paljon, kun he synnyttävät. Mutta kun minun ensimmäinen tyttöni sai lapsen, se tapahtui normaalilla tavalla, eikä ollut mitään ongelmia.”
Momenaylla on mielessään tehokkain keino taistella silpomista vastaan: ihmisten tapaaminen ja heille juttelu yksittäin. Hän kutsuu sitä terapiaksi.
”Olen tehnyt niin joidenkin äitien kanssa. Juttelen heille silpomisen vaaroista, ja he ymmärtävät.”
Momenay on toiveikas tulevaisuuden suhteen. Hän tuntee olevansa oikealla polulla, ja unelmia on kirittävänä.
”Olemme tulleet pitkän matkan eteenpäin. Silpominen vähenee, ja se loppuu vielä opetuksen ja tiedon avulla.”
Solidaarisuus tukee silpomisen ja naisiin kohdistuvan väkivallan vastaista koulutus- ja vaikuttamistyötä Momenayn yhteisössä. Kenialainen sairaanhoitaja lähettää tukijoille terveisiä.
”Haluan kiittää suomalaisia, koska he auttavat meitä. Kaikki eivät ole kuulleet viestiämme tai eivät ole hyväksyneet sitä. Haluamme tavoittaa ihmiset, jotka yhä silpovat. Teidän tukenne avulla voimme tavoittaa heidät. Kiitos todella paljon.”
Kenian Kisiissä silpominen on maan kolmanneksi yleisintä. Kuva: Meeri Koutaniemi
(Julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 2018)
Entinen työntekijä
29.02.2024
28.02.2024 Anju Marjamaa
08.01.2024 Lotta Kallio
