Etusivu » Ajankohtaiset » Osaajat kertovat » Voimaantuneen naisen ei tarvitse olla epätoivoinen

Voimaantuneen naisen ei tarvitse olla epätoivoinen

 
Valtion virkamiehenä päällikkö George Lawrence Masiekalla on erityinen rooli silpomisen vastaisessa työssä. Hän on vakuuttunut, että väkivalta saadaan kitkettyä yhteisvoimin.

George Lawrence Masieka on kisiiläisen yhteisön päällikkö. Hän ylläpitää lakia, pitää silmällä valtion projekteja ja tarkkailee kansalaisyhteiskunnan toimintaa. Hän toimii välikätenä valtion ja yhteisönsä välillä.

”Lisäksi vastuullani on pitää huolta siitä, että yhteisön jäsenillä on yhteenkuuluvuuden tunne.”

 

”Valtio on päättäväinen silpomisen lopettamisesta”

Keniassa on vuonna 2011 astunut voimaan naisten sukuelinten silpomisen kieltävä laki. Lain rikkomisesta voi seurata sakko, vankeusrangaistus tai molemmat. Päälliköillä ja poliiseilla on oikeus pidättää epäiltyjä.

Lain myötä julkiset silpomisseremoniat ovat kuitenkin vaihtuneet salassa suoritettaviin toimenpiteisiin, joita myös terveydenhuollon ammattilaiset tekevät esimerkiksi sairaaloissa.

”Mutta jos kiinnijääneet ovat lääkäreitä, he menettävät lisenssinsä,” Masieka kertoo.

Laki antaa oikeuden sakottaa myös niitä, jotka syrjivät silpomattomia tyttöjä.

”Valtio on hyvin päättäväinen silpomisen lopettamisesta.”

 

”Naisiin kohdistuva väkivalta kuvastaa koko yhteiskuntaa,” George Lawrence Masieka sanoo.

 

Tästä huolimatta lain käytäntöönpano on ajoittain haasteellista.

”Vaikeudet johtuvat asenteista. Kun ihmiset ovat päättäneet jotain, ja valtio käskeekin lopettaa sen, heille pitää selittää miksi.”

Masieka kertoo, että on edelleen paljon ihmisiä, jotka puolustavat silpomisperinnettä.

Joissain yhteisöissä perinteisille silpojille taataan ympärivuotinen ylläpito. Silpominen ajoittuu perinteisesti elo- ja joulukuulle, mutta silpojatkin tarvitsevat ruokaa ympäri vuoden. Heillä ei välttämättä ole koulutusta tai edellytyksiä harjoittaa mitään muuta ammattia, eikä näin ollen myöskään keinoja hankkia itselleen riittävää toimeentuloa – joten yhteisöt suojelevat heitä.

”Lakia seurataan ja päälliköt tarkkailevat, joten silpojat piiloutuvat.”

 

”Olemme vastuussa, jos silpomisia tapahtuu”

Pelkkä laki ja kieltäminen eivät riitä silpomisen lopettamiseksi. Silpominen toimii kisii-yhteisöissä siirtymärituaalina lapsuudesta aikuisuuteen. Masiekan mielestä tarvitaan myös vaihtoehtoisia aikuistumisriittejä.

”Pitäisi olla jotain muuta, joka ottaisi sen tehtävän, jota varten silpominen alun perin aloitettiin.”

Nuoret voisivat aikuistumisen kunniaksi mennä leirille, samaan tapaan kuin esimerkiksi Suomessa mennään rippi- tai prometheusleireille.

Edistystä kuitenkin tapahtuu. Yhteisöt ovat alkaneet tukea viranomaisten työtä esimerkiksi ilmiannoilla.

”Tämä olin ennen vaikeampaa. Nyt useammat hyväksyvät lain. Työstämme on siksi tullut helpompaa.”

 

Yhteisöt ovat alkaneet tukea viranomaisten työtä.

 

Masieka on ymmärrettävästi kiitollinen yhteiseen hiileen puhaltamisesta. Ilman yhteispeliä silpominen on mahdoton saada loppumaan.

”Me olemme vastuussa, jos silpomista tapahtuu alueellamme. Siksi mekin olemme hyvin tarkkoja tästä.”

Jokaisesta silpomistapauksesta, joka kantautuu Masiekan korviin, tehdään virallinen raportti. On kerättävä tietoa siitä, kuinka levinnyt perinne on ja kuinka sinnikkäästi siitä pidetään yhteisössä kiinni. Ellei ilmiötä ymmärrä, sitä vastaan on vaikea toimia.

Masieka kannustaa silpomattomia naisia nousemaan esiin.

”Heidän pitäisi julkisesti sanoa, että: ’Katsokaa minua! Olen silpomaton, enkä ole yhtään huonompi sen takia!’ Se voisi motivoida muita.”

 

”Naiset sietävät, kestävät ja kärsivät”

Silpominen on väkivallan muoto. Se ei kuitenkaan ole ainoa haaste naisten elämässä. Kotiväkivalta on Keniassa yleistä ja valitettavan hyväksyttyä. Masiekan mukaan tämä johtuu taloudellisesta epätasa-arvosta.

”Vain miehet kouluttautuvat, joten vain miehet tienaavat perheille rahaa. Naiset ovat riippuvaisia miehistään, eivätkä siksi lähde väkivaltaisistakaan suhteista. Heillä ei ole taitoja ja keinoja hankkia elantoa itselleen ja lapsilleen.”

Masieka kertoo, että alkoholilla on usein osaa kotiväkivallassa, mutta tarkentaa hetken mietittyään, ettei alkoholi ole ainoa syntipukki, vaan väkivalta kuvastaa koko yhteiskunnan suhtautumista naisiin.

”He sietävät, kestävät ja kärsivät.”

 

Kuvassa George Lawrence Masieka yhdessä Cecomen ja Solidaarisuuden työntekijöiden kanssa.

 

Masieka työskentee samalla alueella, missä myös tasa-arvo järjestö Cecome on aktiivinen. Päällikkö kertoo, että yhteistyötä on tehty.

Cecomen työntekijöitä on pyydetty puhumaan viikottaisiin kokouksiin, jonne kaikki yhteisön jäsenet kutsutaan.

Järjestöllä ja valtiolla on sama päämäärä.

Tärkeintä on naisten voimaannuttaminen, Masieka sanoo. Heidät pitää saada uskomaan mahdollisuuksiinsa selvitä omillaan.

”Silloin heidän ei tarvitsisi olla epätoivoisia.”

 

 

Haastattelu: Samuli Tarvainen

Käännös ja teksti: Tuisku Tuukkanen

Kuvat: Siru Aura

Asiasanat: , , ,

Viimeisimmät ajankohtaiset artikkelit

TILAA SOLIDAARISUUS-LEHTI

X

Solidaarisuus-lehti kertoo ihmisistä, joiden elämään Solidaarisuuden työ tasa-arvon ja toimeentulomahdollisuuksien vahvistamiseksi vaikuttaa Keniassa, Ugandassa, Somalimaassa, Nicaraguassa ja Suomessa. Ilmainen lehti ilmestyy kaksi kertaa vuodessa.

* merkityt kentät ovat pakollisia

TEE OSOITTEENMUUTOS

X

* merkityt kentät ovat pakollisia

Tabitha Onsare on erityisopettaja, joka liittyi silpomisen vastaiseen rintamaan puolustaakseen oppilaidensa oikeuksia.
Lue lisää »
Äärimmäisen kuivuudenkin keskellä on mahdollista selvitä, kun uusia ratkaisuja otetaan rohkeasti käyttöön. Kuivuutta hyvin sietävän sisalin viljelyn aloittaminen Somalimaassa on oiva esimerkki toimivasta taistelusta kuivuutta vastaan.
Lue lisää »
 
Kouluille suunnattu Viimeinen pisara -pakohuonepeli pistää oppilaat miettimään veden merkitystä. Parhaimmillaan se motivoi keksimään ratkaisuja kuivuuskysymykseen.
Lue lisää »
”Olin ylpeä itsestäni, sillä isoisäni kehotti minua olemaan kuuntelematta muiden mielipiteitä.”
Lue lisää »
Olen muuttunut ikävuosien karttuessa. Tiedän, etten voi ottaa enää passiivista sivustaseuraajan roolia, kuten ennen. En voi osallistua juhliin tai nauttia perinteestä, joka vahingoittaa pieniä tyttöjä. Toivon kyläni jokaiselle tytölle silpomisesta vapaata joulua.
Lue lisää »
Rachel Kemunto Utuira on kuuden lapsen äiti, joka ei halua enää synnyttää kovien kipujensa takia. Hän taistelee tyttöjen sukuelinten silpomista vastaan vapaaehtoisena terveydenhoitajan työtä tehden kisii-yhteisössä.
Lue lisää »